Siirry pääsisältöön

Helmikuu on Raynaud-tietoisuuden kuukausi

Meille Raynaudin kanssa eläville helmikuu on rankka kuukausi. On ollut kylmää, ja Raynaud tulee ottaa erityisen hyvin huomioon kaiken pakkasen ja lumen keskellä.

Raynaudin ilmiö johtuu verisuonten poikkeuksellisen voimakkaasta supistumisherkkyydestä. Raynaud ilmenee tavallisimmin sormissa tai varpaissa kohtauksittain. Sen voi aiheuttaa kylmänaltistus, stressi, verisuonia supistava lääkitys tms. Kohtaus voi kestää muutamista minuuteista tunteihin.

Kun veri ensin pakenee verisuonten supistuessa, muuttuvat esim. sormet valkoisiksi. Tämän jälkeen väri muuttuu siniseksi, mikä on merkki siitä, etteivät kudokset, joista veri on paennut, saa enää happea. Kun valkosormisuudesta kärsivä saa sormensa jälleen lämpiämään, vaihtuu väri syvästä sinisestä kirkkaaseen punaiseen. Se kertoo, että veri palaa sormiin. Raynaudin kohtaus voi olla kivulias.

Lääkärin luo kannattaa hakeutua, jos sormet tuntuvat palelevan ja vaihtavan väriä epätavallisen lämpimässä ja jos siihen liittyy kipua. Muita merkkejä Raynaudista voivat olla käsien turvotus tai jos sormiin tuntuu ilmaantuvan haavaumia ilman selvää ulkoista syytä.

Raynaudia on primääristä ja sekundääristä muotoa. Sekundäärinen Raynaud tarkoittaa sitä, että Raynaudiin liittyy joku toinen sairaus, kuten reuma- tai sidekudostauti.

Raynaud on melko yleinen oire erityisesti viilean ilmaston alueilla. Raynaudia hoidetaan ensisijaisesti pitämällä itsensä lämpimänä sukkien, hansikkaiden, pipon ja muiden lämpimien vaatteiden avulla. Tupakointi on syytä lopettaa, sillä se supistaa verisuonia entisestään. Lääkitys voi olla tarpeellinen, jos oireet ovat häiritseviä hyvästä yleishoidosta huolimatta.

Lähteitä:

Valkosormisuus voi olla reumasairauden ensioire. Reumalehti 1/2019. 15.3.2019. Viitattu: 19.2.2021
Raynaudin ilmiö. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Tom Pettersson. 2005;121(22):2411-9. Viitattu: 19.2.2021. 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...