Siirry pääsisältöön

Mukana kansainvälisessä paneelikeskustelussa


Sain viestin Ehlers-Danlos Societyltä joulukuun alussa ja he kysyivät, haluaisinko osallistua Zoomin välityksellä kansainväliseen keskusteluun muiden HSD- ja EDS-potilaiden kanssa. Olin aika otettu, että minua kysyttiin mukaan. Suomi on pieni maa, ei mitenkään tunnettu maailmalla näissä yhteyksissä enkä ajatellut hypermobiliteettisyndroomaa (tai uusien luokitteluiden mukaan g-HSD:tä eli yleistynyttä yliliikkuvuuskirjon häiriötä) sairastavana olevani muutenkaan kovin erityinen laajassa EDS-yhteisössä.

Hetken mietin asiaa, mutta pakko oli tarttua tilaisuuteen. En erityisesti rakasta julkista puhumista, mutten myöskään vierasta sitä. Oli todella mielenkiintoista päästä keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Mukana oli lisäkseni sekä vaskulaarista EDS:ää että hypermobiilia EDS:ää sairastavia henkilöitä USAsta ja Iso-Britanniasta. Keskustelua veti The Ehlers-Danlos Societyn puheenjohtaja Lara Bloom.

Anne puhuu kameralle kuulokkeet korvillaan.

Keskustelu käytiin luonnollisesti englanniksi. Se nauhoitettiin joulukuun puolivälissä ja on nyt katsottavissa tekstitettynä YouTubesta:  Conversations with our community part 1 eli keskusteluja yhteisömme kanssa osa 1.

Oli mukava kuulla muiden kokemuksia ja samalla sekä lannistavaa että rauhoittavaa huomata, että samat ongelmat ovat kaikilla EDS/HSD-yhteisön jäsenillä maasta riippumatta. Tai tietenkään ongelmat eivät ole kivoja oli niitä kenellä vaan. Mutta kukaan ei ole keksinyt viisasten kiveä, miten asioiden tulisi mennä. Onnella on enemmän tai vähemmän osaa sekä diagnoosin että ohjeiden saamisessa. On kunkin omana työnä on koota itselleen oma hoitotiimi, sillä moninaiset oireemme ja ongelmamme ovat sellaisia, että missään ei ole jokaiseen asiaan erikoistunutta lääkäriä, fysio- tai toimintaterapeuttia tai vastaavaa.

On kuitenkin hienoa huomata, ettemme ole yksin. On ihmisiä eri puolilla maailmaa, joilla on samoja haasteita ja on olemassa myös tutkimusta sairauksiemme tiimoilta sekä ammattilaisia, joita problematiikkamme kiinnostaa.


Video: Conversations with our community part 1. Ehlers-Danlos Society. YouTube-video. Linkitetty 9.1.2021.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...