Vuosi 2020 on ollut kovin erilainen kuin mitä siltä odotin. Odotin reissua Wieniin ja siellä paikallisen ystäväni tapaamista. Odotin kesäreissua sukuloimaan Lappeenrantaan ja mukavia hetkiä mökillä. Vuosi on kuitenkin ollut etäilyä ja videopuheluita. Osalle vuosi on varmasti ollut kovin rankka, varsinkin jos omalle tai oman lähipiirin kohdalle on korona osunut.
Tottakai vuosi on ollut rankka, kun on ollut epätietoisuutta tulevasta, huolta läheisten terveydestä sekä omasta terveydestä. On ollut rajoituksia ja suosituksia. On joutunut miettimään, miten itse toimii ja osallistuuko erilaisiin asioihin. Onneksi kesä oli Suomessa koronan osalta rauhallisempaa ja saimme hengähdystauon ja pystyimme osittain ainakin tekemään tavallisia asioita.
Näin vuoden lopuksi haluan kuitenkin muistella niitä hyviä asioita, joita tänä vuonna on tapahtunut. Niitä on myös ollut yllättävän paljon ja olen kiitollinen niistä jokaisesta.
- Olen osallistunut tänä vuonna sekä The Ehlers-Danlos Societyn että Suomen Ehlers-Danlos -yhdistyksen webinaareihin, joissa on ollut mielenkiintoisia luentoja hypermobiliteetistä ja yliliikkuvuusoireyhtymistä.
- Olen saanut tavata uusia ihmisiä ja käydä kivoja keskusteluja virtuaalisissa tapaamisissa.
- Lähellä ja kaukana olevien ystävien kanssa on tullut soiteltua videopuheluita.
- Olen kaivanut tauon jälkeen kamerani esille ja kuvannut taas enemmän. Olin unohtanut kuinka kivaa valokuvaus onkaan.
- Sain tänä vuonna vammaistukipäätöksen ja EU:n vammaiskortin.
- Olen ulkoillut valtavan paljon ja tutustunut hauskoihin podcasteihin, joita kuuntelen kävellessäni.
- Pääsin kesällä reissaamaan Rovaniemelle ja näin ensimmäistä kertaa keskiyön auringon. Tapasin siellä myös ystäväni, jota en pääse kovin usein näkemään.
- Kävin kesällä Mathildedalissa. Myös tällä reissulla olin erään ystäväni kanssa, jotan en näe kovin usein.
- Sain käydä töissä koko vuoden eikä minun tarvinnut pelätä irtisanomista tai lomautusta. Etäilyynkin tottui.