Virallisesti vammainen

Minulle myönnettiin vammaistuki ja hain EU:n vammaiskortin. Olen nyt virallisestikin vammainen. Tuntuu jännältä kirjoittaa tämä. Minä olen ihan sama minä, en ole muuttunut ja vaivanikin ovat aivan samat kuin ennenkin. 

Ajatus vammaisuudesta on ollut yllättävän tunteellinen asia ja on vaatinut minulta prosessointia. Siitä huolimatta, että itse aloitin tuen hakuprosessin ja itse tätä lähdin elokuussa miettimään. Olen vaan niin tottunut siihen, että vammani on piilossa ja tulee esiin yksittäisissä tilanteissa, joten ihmiset eivät yleensä hahmota sen laajuutta. He eivät näe kaikkia erilaisia asioita, joita elämässäni olen joutunut muuttamaan tai sopeuttamaan, koska en enää pysty toimimaan niissä normaalisti.

Kun päätös tuesta tuli ja vammaiskortti tulivat, muuttui kuitenkin teoreettinen "minulla on ongelmia ja tarvitsen apua" sellaiseksi että ulkopuolinen taho on tajunnut ongelmani ja huomannut avun tarpeeni. Asia tuntuikin yhtäkkiä suurelta. Todella ihanalta, että tarpeeni on huomattu ja ymmärretty, mutta samalla tunteelliselta.

Olin myös valmistautunut siihen, että prosessi on pitkä ja joudun jopa mahdollisesti ensin valittamaan kielteisestä päätöksestä. Päätös kuitenkin tuli nopeasti ja koko prosessi oli ohi niin vikkelää tahtia, etten tainnutkaan olla siihen ihan valmistautunut. Pisin vaihe koko prosessissa oli lääkärin kirjoittaman C-lausunnon laatiminen ja vanhoihin papereihini tutustuminen sekä työfyssarin tarkastus. Kun sain paperit ja vietin useamman tunnin kirjoittaen hakemusta Kelalle sekä skannaillen ja kooten liitteitä, loppuprosessi meni hujahtaen.

Sain myönteisen päätöksen 10 päivää sen jälkeen, kun mahdollisuuteni täydentää hakemusta oli mennyt. Vammaiskorttia varten tarvittava tarkastus vei alle vuorokauden ja vammaiskorttikin tuli kotiin viikossa.

Jäin kaiken tämän jälkeen myös pohtimaan vammaisuutta ja sen määritelmää. Kuka oikeastaan on vammainen? Vammaispalvelujen käskirja kertoo, että viimeisin virallinen kansainvälinen määritelmä vammaisuudesta on  tehty YK:n vammaissopimuksessa ja se kuuluu  näin:

• "Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa."1

Vammaispalvelujen käsikirja sanoo myös, että vammaisuuteen kuuluu myös sosiaalinen aspekti, jonka mukaan vammaisuus ei ole henkilön ominaisuus vaan koostuu myös erilaisista ympäristön ja yhteiskunnan asettamista esteistä ja rajoitteista. Rajoitteet voivat olla fyysisiä esteitä tai esimerkiksi asenteisiin tai viestintään liittyvää esteellisyyttä.1

Mielestäni paras tulkinta tai lopputulema kuitenkin vammaispalvelujen käsikirjassa oli tämä lause: "Kysymys siitä, kuka on vammainen henkilö, on viime kädessä aina yksilön itsensä määriteltävissä oleva asia." 1  Ymmärrettävästi tätä seuraa myös lause "Mutta vammaisuutta määritellään ja arvioidaan myös erilaisten tukien ja palveluiden myöntämisen yhteydessä."1

Näiden asioiden lukeminen auttoi minua saamaan virallisen määritelmän vammaisuudelle ja mitä se tarkoittaa. Kuitenkin mielestäni on erittäin hienoa, että tuonne on kirjattu myös tuo, että vammaisuus on jokaisen itsensä määriteltävä asia. Tiedän olleeni vammainen lähes koko elämäni. Enemmän tai vähemmän. Joten sinällään termi vammainen ei hätkäytä minua enkä koe sitä mitenkään erityisenä. Ehkä koko prosessissa oli hätkäyttävintä sen nopeus ja se, etten ollut valmistautunut näin pikaiseen ja myönteiseen lopputulemaan. Pidän faktoista ja tiedosta. Ne auttavat minua hahmottamaan asioita ja käsittelemään asioita mielessäni.

Viite:

1) Vammaispalvelujen käsikirja. Luku Vammaisuus. Lainattu 2.10.2020. https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/vammaisuus-yhteiskunnassa/vammaisuus