Vasen olkapääni on nyt muutaman vuoden ajan ollut murheenkryyni. Siinä AC-nivel subluksoituu ja solisluu pompsahtaa paikaltaan. Ensimmäisen kerran kun se kävi, oli olkapää todella kipeä. Nyt se tuntuu lumpsahtelevan itsestään ja huvikseen. Se ei edes satu kovin paljon, enemmän siihen tulee sellaista jomottavaa särkyä.
Viimeksi se meni pari viikkoa sitten, kun luin kirjaa sängyssä. Koska en jaksa pitää kirjaa kannateltuna käsilläni, luen vatsallani maaten. Nojaan kyynärpäihini ja yläkroppani on ylhäällä. Tässä asennossa sitten jotekin sopivasti liikahdin ja olkapäästä kuului kilahdus. Se on paras sana kuvaamaan kuulemaani ääntä. Olkapää ei poksahtanut vaan siitä kuului kuin kaksi kovaa asiaa olisi kilahtanut toisiaan vasten. Arvasin heti, että ongelma olisi AC-nivelen tienoilla.
Osaan jopa itse testata olkapääni, sillä kun AC-nivel menee paikoiltaan, en saa nostettua olkapäätä sivukautta ylös. Käsi vaan ei yksinkertaisesti nouse. Tämä tapahtui myös viimeksi. Hoidin olkapäätäni kipugeelillä, kaurapussilla ja lihasrelaksanteilla muutaman päivän ajan. Sitten minulla oli fyssarin tapaaminen. Tällä kertaa kyseessä ei ollutkaan ihan normaali tapaus, sillä AC-nivel oli paikoillaan. Hän kuitenkin epäili, että luultavasti se oli subluksoitunut mutta mennyt takaisin paikoilleen, kun hoidin olkapäätäni ahkerasti.
Syytä siihen, etten kuitenkaan saanut kättäni nousemaan, etsittiin hartaasti. Yhtäkkiä hän huomasi, että itse asiassa pieni rintalihas on niin jumissa, että se vetää olkapääni ulos kuopastaan, kun nostan käden etukautta ylös. Se siis tällä kertaa esti käden nostamisen sivukautta. Kun tuo lihas vapautettiin, käteni alkoi liikkua normaalisti.
Kuitenkin tämä sai minut huomaamaan, että vasen olkani on arka koko ajan. En siis tarkoita, että se olisi varsinaisesti kipeä, mutta varon sitä. Se tuntuu sellaiselta, että siihen voi koska vaan käydä kipeästi ja se on sisältä aran oloinen. Se rasittuu helpommin kuin oikea ja vasemmalla kyljellä nukkuminen tuntuu pahalta olkapäässä. Ikään kuin se voisi koska vaan lumpsahtaa väärään asentoon.
En kyllä yhtään kaipaisi uutta ongelmaa. Tai vanha ongelmahan tämä oikeastaan on, mutten kaipaisi tähän nyt mitään sellaista, joka edelleen heikentää käsieni toimintakykyä. Vasen käteni on ollut parempi käteni ja se, joka jaksaa nostaa enemmän ja puristaa kovemmin. Kantaminen ei nyt olan takia enää olekaan niin hyvä iden vasemmalla kädellä.
Esimerkiksi kaupassa korin kantaminen ei onnistu vasemmalla kädellä, sillä pelkän tyhjän korinkin paino käy olkapäähän. Yleensä otankin kaupassa vedettävän korin, jota oikeastaan työnnän edessäni, sillä se käy vähemmän olkapäihin. Mutta joskus, kun ostan vaan leipää ja kahvipaketin, nappaan kannettavan korin. Se on näköjään huono idea, jota minun ei enää kannata tehdä, vaan pitää lähteä etsimään vedettävää koria.
Tässä siis edelleen etsin itselleni sopivia ratkaisuita ja koko ajan opin lisää ja sopeudun uusiin haasteisiin. Se varmaan on meidän jokaisen ongelma. Tai haaste. Ja miten jaksaa jatkuvasti sopeutua ongelmiin ja opetella uusia kikkoja, jotta pärjää näiden kanssa.