Hypermobiliteettioireyhtymään voi liittyä kummallisia asioita. Viimeisimpänä asiana kohdallani on oikea nilkkani, joka unohti kuinka toimia. Nyt opettelen käyttämään sitä uudestaan. Nilkka ei koukistunut tavallisesti astuessani ja astuin päkiä edellä maahan. Jalkani jousti polvesta, ei nilkasta. Aloin ihmettelemään asiaa, kun kävely tuntui oudolta ja oikea jalkani löysältä vasempaan verrattuna. Kevään edetessä olen aloittanut pidemmät kävelylenkit ja epäilin vain jalkaan kohdistuvaa rasitusta. Pyysin kuitenkin fyssariani katsomaan kävelyäni ja tarkastelemaan jalkojen toimintaa.
Pian kävi ilmi, etten kävele samalla tavalla molemmilla jaloilla, vaan oikealla astun päkiä, en kanta edellä. Sain harjoitteeksi tehdä pyörähdyksiä sekä päkiällä että koko jalalla sekä tehdä twistausliikettä jaloilla, jotta nilkka saadaan opetettua oikeaan liikerataan uudestaan. Olen myös kiinnittänyt huomiota kävelyyn ja yritän kävellä kanta edellä molemmilla jaloilla.
Aloin myös kiinnittää huomiota siihen, miten kiinnitän nilkkatukeni. Oikea nilkkani toimii paremmin, kun nilkkatukeni on kiristetty kiinni alemmaksi. Ylhäälle vedetty kiristys auttoi jalan väärää liikettä. Se ei kuitenkaan selitä sitä yksinään, sillä vasen nilkkani toimii normaalisti samanlaisesta kiinnityksestä huolimatta.
Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun joku ruumiinosani alkaa toimia väärin. Sen takia en ollut kovin yllättynyt asiasta. Olen pari kertaa joutunut opettamaan jalan nousemaan uudestaan lonkasta asti portaita kävellessä.
Toisaalta on hienoa, että saamme fysioterapeuttini kanssa setvittyä näitä virheitä ennen kuin niistä tulee isompia ongelmia. En voi väittää, että olisi helppoa opettaa jalkaa toimimaan eri tavalla, mutta ainakaan se ei vielä ollut aiheuttanut suurempia ongelmia kroppaani. Toki, pohjelihakset olivat jumissa, mutta se on pieni juttu ja lihashuoltoa joudun muutenkin tekemään keholleni. Nyt päivittäiseen treeniini kuuluu pyörähdykset ja nilkan asennon tarkkailu siihen asti, kunnes liikerata on saatu korjattua.
Pian kävi ilmi, etten kävele samalla tavalla molemmilla jaloilla, vaan oikealla astun päkiä, en kanta edellä. Sain harjoitteeksi tehdä pyörähdyksiä sekä päkiällä että koko jalalla sekä tehdä twistausliikettä jaloilla, jotta nilkka saadaan opetettua oikeaan liikerataan uudestaan. Olen myös kiinnittänyt huomiota kävelyyn ja yritän kävellä kanta edellä molemmilla jaloilla.
Aloin myös kiinnittää huomiota siihen, miten kiinnitän nilkkatukeni. Oikea nilkkani toimii paremmin, kun nilkkatukeni on kiristetty kiinni alemmaksi. Ylhäälle vedetty kiristys auttoi jalan väärää liikettä. Se ei kuitenkaan selitä sitä yksinään, sillä vasen nilkkani toimii normaalisti samanlaisesta kiinnityksestä huolimatta.
Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun joku ruumiinosani alkaa toimia väärin. Sen takia en ollut kovin yllättynyt asiasta. Olen pari kertaa joutunut opettamaan jalan nousemaan uudestaan lonkasta asti portaita kävellessä.
Toisaalta on hienoa, että saamme fysioterapeuttini kanssa setvittyä näitä virheitä ennen kuin niistä tulee isompia ongelmia. En voi väittää, että olisi helppoa opettaa jalkaa toimimaan eri tavalla, mutta ainakaan se ei vielä ollut aiheuttanut suurempia ongelmia kroppaani. Toki, pohjelihakset olivat jumissa, mutta se on pieni juttu ja lihashuoltoa joudun muutenkin tekemään keholleni. Nyt päivittäiseen treeniini kuuluu pyörähdykset ja nilkan asennon tarkkailu siihen asti, kunnes liikerata on saatu korjattua.