Loman kynnyksellä


Kesäkuun loppupuoli vilisti ohi kovaa vauhtia. Olin lomalla juhannusviikon ja päädyin silloin maalaamaan kotona. On aina kiva välillä uusia kodin järjestystä ja sisustusta. Se oli myös aika rankkaa, ja siitä on edelleen muistona kasa mustelmia jaloissa. Toisaalta, kun asiat sai tehdä omassa tahdissaan, pystyi myös välillä lepäämään. Huomaan, että blogin kirjoitus on hetkeksi jäänyt, vaikka asia on usein ollut mielessä.

Olkavarteni ja olkapääni ongelmaan on ehkä löytynyt lopullinen syy. Syytä on etsitty kuukausien ajan, ja nyt lopulta lääkäri epäili ongelmaa ensimmäisessä kylkiluussa selkäpuolella. Tämän epäilyn myötä fysioterapeutti alkoi tutkia tätä, ja löysikin jumittuneen kohdan. Ensimmäinen kylkiluu, alin kaularangan nikama sekä ylin rintarangan nikama olivat jumiutuneet yhdeksi paketiksi. Tämä aukaistiin puolitoista viikkoa sitten ja olkapää on tullut tämän jälkeen paljon paremmaksi. Joitain lihaksia siellä on edelleen jumissa, mutta ne saadaan varmasti seuraavalla kerralla kuntoon. Olen todella iloinen, että kuukausien jälkeen asia tuntuu vihdoin olevan kunnossa.

Kun pilateksesta on nyt ollut noin kuukausi taukoa, huomaan, että kotona pitäisi tehdä jotain treeniä. Selkäni niksahti alkuviikosta, mutta sain sen rentoutettua eikä se ole pahemmin vaivannut muuten kuin muutaman päivän. Piikkimatto sekä pilatesrulla auttoivat selän rentouttamisessa, kuten myös lihasrelaksantit. Olen yrittänyt muistaa selän hyvän asennon sekä tehdä selkälihasten harjoituksia.

Olen vielä hetken töissä ennen kuin kesälomani alkaa. Täytyy lomallakin muistaa tehdä harjoitteita, jotten ole syksyyn mennessä aivan hajalla. Lomalla tietysti voi levätä, mutta silti lihaskunnosta tulee pitää huolta.

Kesääni tulee kuulumaan joitakin reissuja, ja vaikka odotan niitä, ovat ne myös jännittäviä. Tämä tarkoittaa, että autonominen hermostoni lyö ylikierroksille, mikä nostaa pulssini korkeaksi. Tämä tekee minulle huonon olon. Vaikka asiat ovat kivoja ja lähden mielelläni reissuun, kuuluu kaikkeen aikatauluttamiseen, asioiden muistamiseen ja hoitamiseen stressiä. Onneksi minulla on beetasalpaajia, jotka laskevat pulssia ja siten parantavat oloani. Ikävä kyllä en mahda mitään autonomisen hermostoni oireilulle. En pysty kontrolloimaan elimistöni stressireaktiota, vaikka ymmärrän, että reaktio on täysin ylimitoitettu.

Onneksi asiaa voi kuitenkin auttaa lääkkeillä, etten ole pahoinvoiva stressistä. Tällä hetkellä stressini liittyy asioiden aikatauluttamiseen ja järjestelyyn sillä itse matkoihin on vielä aikaa. Luultavasti sama stressi iskee myös matkustusaamuina, sillä silloin stressin aiheuttaja on matkustusvälineisiin ehtiminen oikeaan aikaan. Tämä ei ole ollenkaan kiva vaiva. Ei ole kivaa olla pahoinvoiva tai pahimmillaan oksennella korkean pulssin takia.

Toivotan kaikille mukavia kesäpäiviä ja lomia.




Blogiarkisto

Näytä enemmän

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

Autonominen hermostoni on sekaisin

Puutunut kieli