Kuumat kesäpäivät ja -yöt ovat aloittaneet lomakauteni. Vaikka lämpö on ihanaa, on 11 päivää noin 30 asteen lämpötiloja myös melko rasittavaa. Edes öisin ei ole paljon viileämpää ja unet jäävät melko lyhyiksi. Lämpö myös tarkoittaa, etten jaksa tehdä asioita. Kävelylenkit ovat hidasta käppäilyä varjossa ja sormet turpoavat. En myöskään jaksa käyttää tukia enkä painehanskoja muuten kuin lähtiessäni pidemmäksi aikaa liikkeelle. Nilkkatukeni sekä rannetukeni hiostavat todella paljon. Tietysti, kun niitä ei käytä, kipeytyvät lonkat herkemmin.
Olen aloittanut lomani ja toisaalta kyllä nautin hyvistä lomakeleistä. Olen aloittanut lomani reissaamalla Lontooseen, Tallinnaan ja Lappeenrantaan. On ollut ihana tavata ystäviä ja sukulaisia sekä nähdä uusia ja vanhoja paikkoja. Lontoon reissu oli todella mukava lomareissu aivan yksin. Tein kaiken oman rytmini mukaan ja kävin katsomassa niitä asioita, jotka kulloinkin itseäni huvittivat. Lontoo on niin iso kaupunki, ettei sieltä nähtävyydet ja tekeminen lopu. Enemmän kyse oli siitä, paljonko jaksoin päivän aikana kävellä ja matkustaa 30 asteen helteessä. Eniten pelkäsin, että selkäni kipeytyy, mutta ilmeisesti tarpeeksi nopea kävely piti selän kunnossa, vaikka tuli kierreltyä myös museoita hitaampaan kävelytahtiin.
 |
| Minä Wellington Archin edessä Lontoossa. |
Olen huomannut, että itselleni sopii paremmin nopea kävely tukien kanssa kuin hiljaisempi töpsyttäminen. Nopeassa kävelyssä selkä ja lihakset liikkuvat enemmän eivätkä kipeydy samalla tavalla kuin paikallaan seistessä tai hitaasti siirtyessä paikasta toiseen, kuten museossa tai kaupassa liikkuessa. Eihän tämä ihan ongelmaton reissu ollut, sillä sänky ei ollut parhaasta päästä ja hyvien asentojen löytäminen oli haasteellista.
Tallinnanlaivassa oli helppo matkustaa, sillä siellä pystyi kävelemään ympäriinsä. Kävin siellä vain päiväseltään tapaamassa Espanjasta tullutta ystävääni, joten matkatavaraa ei kesäpäivänä tarvinnut mukaan juuri kirjaa, rahakukkaroa, puhelinta ja passia enempää. Laivan penkit olivat melko huonot, mutta vaelsin ympäri laivaa, välillä samojen ihmisten ohi ties kuinka monetta kertaa. Junamatka Lappeenrantaan meni ihan mukavasti, vaikka parkkeerasinkin laukkuni käytävälle, sillä en jaksanut nostaa sitä hattuhyllylle. Siitä ei onneksi täpötäydessä junassa tullut keneltäkään sanomista. Takaisintullessa olin saanut varattua työskentelyhytin, jossa istuin aivan yksin. Siinä oli hyvin tilaa pitää tavarat lattialla.
Yleisesti ottaen olin tosi iloinen, että kaikki matkustaminen ei tuottanut enempää ongelmia. Tietysti käsien kalvot olivat jumissa, samon jalkojen kalvot ja lihakset ja tuo kaula. Siitä on tullut uusi ongelmakohtani. Nämä ongelmat ovat kuitenkin olleet olemassa jo pitkään eli vaikka matkustaminen jumittaa samat ongelmakohdat ja käyn fysioterapeutilla parin viikon välein niitä avauttamassa, eivät ne pääse liian pahoiksi.
Lämpimällä ilmalla olen juonut todella paljon vichyä ja syönyt suolaista. Tavallaan lihakset kyllä tykkäävät lämmöstä ja ovat olleet tosi hyvinä. Itseäni eniten huolestuttava asia on unen lyhyys. Lomalla olen nukkunut noin 5-7 tunnin yöunia lääkkeistä huolimatta. Oletan, että syynä on kuumuus. Näin Suomen kesää arvioiden, luulen, että kyllä niitä viileitäkin päiviä ja öitä on vielä tulossa. Ehkä sitten nukun pidemmät unet ja saan univelkaa kiinni.
Lomalla kuluu myös paljon rahaa, kun on paljon aikaa hoitaa asioita. Eilen kävin ostamassa uusia painehanskoja rikkoutuneiden tilalle, ja listalla on vielä uusien rannetukien hankinta. Rahaa on tietysti palanut myös reissaamiseen. Vielä yksi kesäreissu on edessä ja odotan sitä innolla.