Ihanat nilkkatuet

Otin käyttöön uudet nilkkatuet noin kaksi viikkoa sitten. Olin säästellyt vanhoja tukiani ja aina vaan ajatellut, että kyllä nämä vielä kelpaavat, vaikka ne olivat venyneet eivätkä tarrat pysyneet enää kunnolla kiinni. Pari viikkoa sitten kokeilin laittaa uudet tuet ja vanhat lensivät roskiin samoin tein. Huomasin heti, kuinka niiden tuki oli lähes kokonaan kadonnut. En ollenkaan ymmärtänyt asiaa ennen kuin kokeilin uusia, oikeasti tukea antavia nilkkatukia.

Samalla ymmärsin,miksi oikea lonkkani oli jälleen alkanut kipeytyä. Alunperinhän lonkkani olivat niin pahoina, ettei kävely onnistunut kuin kilometrin matkan kerrallaan. Nilkkatuet korjasivat asian noin vuosi sitten, ja kävely on sen jälkeen onnistunut paremmin. Tukien löystyessä kivut palasivat.

Uudet tuet korjasivat asiaa, ja kävely onnistui jälleen paremmin. Aluksi nykäisin uudet tuet aivan liian tiukalle. Tämän seurauksena säärien etuosat kramppasivat ja kalvot jumiutuivat niin pahasti, että kaikki kävely oli yhtä tuskaa. En tahtonut pystyä ottamaan askelia ollenkaan. Onneksi fysioterapeuttini avasi kalvojen ja lihasten jumit jaloista, ja jalat normalisoituivat.

Todellinen tulikaste jaloille tuli, kun lähdin lomamatkalle Lontooseen. Siellä kävelimme pitkin katuja, vaikka toki ajoimme sekä metrolla että bussilla. Jalat väsyivät kävelystä, mikä on aivan luonnollista, mutta ne eivät krampanneet eivätkä penikat kipeyttäneet jalkoja kävelykelvottomiksi.

Näin helposti huomaan, kuinka suuri apu nilkkatuet ovat päivittäiseen jaksamiseeni ja elämääni. Eilen kävin kävelmässä aurinkoisessa kevätsäässä. Kävelin yhteensä kuusi kilometriä - tosin kolmen kilometrin pätkissä, ja välillä istuin kokouksessa. Olen todella ylpeä siitä, että pystyin tekemään kävelylenkit enkä ollut niiden jäljiltä täysin poikki. Minulle kuuden kilometrin kävely yhden päivän aikana on voitto.

Ennen jalkaongelmiani en koskaan muistanut hoitaa jalkojani. Nyt yritän antaa niille hierontaa ja rentoutusta tukien lisäksi. Jalkojen hyvinvointi on tärkeää, ilman niitä en liikkuisi minnekään.

Blogiarkisto

Näytä enemmän

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

Autonominen hermostoni on sekaisin

Puutunut kieli