Siirry pääsisältöön

Notkeakin voi olla kipeä

Kipuun liitetään kovin usein jäykkyys ja notkeutta pidetään terveyden merkkinä. Meille hypermobiileille juuri tämä hyvänä ominaisuutena pidetty notkeus aiheuttaa ongelmia. Sidekudoksen epänormaali rakenne antaa nivelten liikkua vääriin asentoihin, ja aiheuttaa niiden osittaisia tai kokonaisia sijoiltaanmenoja, kulumia niveliin, särkyjä, tulehduksia jne. Yliliikkuvat nivelet aiheuttavat minulle usein tulehduksia jänteisiin ja jänteiden kiinnityskohtiin. Tulehdukset eivät tahdo mennä ohi, ja ovat kivuliaita. 

Epänormaali kudosrakenne aiheuttaa helposti mustelmia, kun verisuonet rikkoutuvat tavallista helpommin. Tänä vuonna onkin alkukesä ollut viileä eikä kalpeita ja mustelmaisia sääriä ole vielä kenellekään tarvinnut näytellä. 

Päällisin puolin me hypermobiilit näytämme aivan normaaleilta ja terveiltä. Meitä saatetaan pitää laiskoina tai muuten vaan tylsinä, kun emme jaksa lähteä mukaan kaikkiin rientoihin. Totuus on kuitenkin se, että väsymme nopeammin kuin ihmiset, joilla on terve sidekudos. Kroppamme työskentelevät normaalia enemmän, ja lihaksemme tarvitsevat rentoutusta ja lepoa jaksaakseen taas tehdä töitä. Tästä jaksamisesta ja kropan väsymisestä on kirjoittanut Christine Miserandino artikkelissaaan "The Spoon Theory", josta on tullut kansainvälinen menestys. Christinen sairaus on lupus, mutta sama pätee moneen muuhun krooniseen sairauteen.

Eilen ajoin pyörällä 5 km ja vietin päivää ystävieni kanssa. Muutaman tunnin päästä ajoin samat 5 km takaisin kotiin. Se olikin se, mitä sinä päivänä jaksoin tehdä. Tämä vaati 9 tunnin yöunet ja tänä aamuna kipulääkkeet, kun selkää särkee aivan vietävästi. Mutta kivaa oli. Tietenkään ei ole tarkoitus, että kipeänä en lähtisi minnekään ja vaan istuisin kotona, mutta on tärkeää oppia ymmärtämään omat rajansa. Opettelen itsekin, mitä jaksan yhtenä päivänä tehdä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...

Kipuasteikko

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...