Seitsemän vuotta jatkuvia selkäkipuja

Tällä viikolla on selkäviikko, joten selkäongelmista kirjoittaminen tuntuu luontevalta. Niitä meillä yliliikkuuvillakin riittää ihan kotitarpeiksi. World Spine Dayn kotisivuilla kerrotaan, että alaselkäkipuja on jokaisena hetkenä maailmassa arviolta noin 540 miljoonalla ihmisellä. Luku on hätkähdyttävä. Se on isompi määrä ihmisiä kuin mitä asuu EU:n alueella.

Selkäkivut eivät siis ole mitenkään harvinaisia tai kosketa pelkästään meitä yliliikkuvuusoireyhtymiä sairastavia. Meidän erikoisuutenamme on tavallista nuoremmalla iällä alkavat kulumat ja niistä aiheutuvat oireet. Yliliikkuvuus kuluttaa nikamiamme ja aiheuttaa ongelmia.

Oma selkäni kipeytyi todella pahasti vuonna 2014. En pystynyt kävelemään pitkiä matkoja ja paikallaanolokin sattui selkään. Koko selkäni oli tulessa. Myöhemmin samana vuonna sain hypermobiliteettioireyhtymä-diagnoosini. Olin oikeastaan hakemassa apua ja vastauksia kipeään selkään ja kipeisiin käsiin, kun yhtäkkiä minulla olikin hypermobiliteettisyndrooma.

Vuonna 2015 selkäni kuvattiin, kun kipu ei alkanut hellittää. Kävi ilmi, että kivun aiheutti vuotava välilevy. Kuvissa näkyi selässäni välilevytyrä, välilevyn pullistumia, spondyloosia eli kulumaa sekä lievästi pinteessä oleva hermojuuri.

Kun pahimmat kivut pikkuhiljaa rauhoittuivat tyrän kuivuessa ja rauhoittuessa sekä sen kanssa, että opin elämään kipujeni kanssa ja tuntemaan, mikä on tavallista särkyäni. Sain lääkitystäkin kohdalleen, jotta pystyin nukkumaan yöt. Opetin myös aivojani pois kipuärsykkeestä. Sillä kipuhan aistitaan aivoissa ja sinne voi jäädä herkkyys vaikka pahimman kivun aiheuttaja minulta tavallaan poistuikin välilevyn vuodon loppuessa ja sen kuivuessa.

Vähitellen selkäkivuistani tuli normaali osa arkeani. Selkä on välillä kipeämpi, välillä rauhallisempi. Välillä selkää polttaa ja välillä se on jumissa. Olen opetellut vuosia hoitamaan erinäisiä ongelmiani yhdessä fysioterapeutin kanssa sekä osittain itsenäisesti kotona. Minulla on pussillinen keinoja lihaskramppeihin aina lämmöstä lihasrelaksantteihin. Fysioterapeutti vapauttaa kalvojumejani ja asettelee nikamani taas järjestykseen.

Viime aikoina selkäni on ollut... omituinen. Se lonksuu, poksuu ja kilahtelee omillaan. Sitä särkee päivisin, jos olen liikaa paikallaan tai siihen kohdistuu liian pitkään samaa liikettä. Pysähdyn kävelylenkeilläni seisoskelemaan. Herään yöllä selkäkipuun ja joudun venyttelemään selkääni ennen kuin pystyn nukahtamaan uudestaan. Fysioterapeutti on tarkastanut, että selässäni ei tällä hetkellä ole lihas- tai kalvojumeja. Ehkä asia johtuukin vain siitä? Onko tällainen selkäni, kun se on vapaa ja toimii?

Täytyy myöntää, että ajatus uusista selkäkivuista hirvittää minua. Ehkä eniten siksi, että edellisellä kerralla elämä oli todella vaikeaa yli vuoden ajan. Tällä kertaa kivut tuntuvat erilaisilta, mutten ymmärrä tätä  uutta särkyä ja kipua. Tätä jumimista ja loksumista auki. Polttelua alaselässä. En tiedä syytä ongelmien ilmestymiseen. Vaikka tämä olisikin selkäni normaali tila, en pidä siitä. Selkäni on kipeä eikä annan minun nukkua.

Yritän muistaa, että meitä alaselkäongelmaisia on 540 miljoonaa tälläkin hetkellä. Ongelmia on erilaisia ja jokaisen oma kokemus on erilainen. Silti me olemme samassa veneessä kipuinemme. Yritän löytää keinoja hoitaa selkääni ja olen varannut myös ajan lääkärille, jotta voin keskustella jatkosta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venyvä ja jumissa

Autonominen hermostoni on sekaisin

Matala ferritiini ja kehon kipuilua