Siirry pääsisältöön

Kun kädet eivät jaksa

En tiedä, millaista olisi, jos käteni olisivat normaalit. Jos jaksaisin kantaa kauppakasseja käsissä tai vetää oven auki auttamatta jaloilla tai koko keholla, millaista se olisi? Ajatella, jos enjoutuisi painamaan termoskannua koko kropan voimalla tai farkkujen vetäminen jalkaan olisi helppoa.

Asioihin sopeutuu ja niitä alkaa huomaamattaan tehdä itselleen helpolla tavalla. Joskus sen kuitenkin huomaa, kuinka joku toinen avaa oven vaivattomasti, pukaisee vaatteet päälle nopeasti tai ottaa termarista kahvia sormilla painamalla.

Rannetuet, painekäsineet, sormi- ja peukalotuet pöydällä.

Elän tukien ja ortoosien maailmassa, jossa niiden käyttö on normaalia. Niiden avulla pystyn käymään töissä ja hoitamaan kaupassakäynnit, siivouksen ja muut askareet. Nykyään olen kaikkine sormiortooseineni ja rannetukineni selkeästi "avun tarpeessa oleva". Niitä ei voi olla huomaamatta. En kuitenkaan huomaa, että minua kohdeltaisiin niiden takia eri tavoin esimerkiksi työelämässä. Toki minua ei pyydetä auttamaan tavaroiden siirtelyssä tai vastaavassa, mutta muutoin saan olla normaali osa työyhteisöä.

En aina muista, että tukeni voivat olla toisille hämmästyksen aihe tai erikoisuus. Olen jo parissa kuukaudessa tottunut peukalotukiinikin. Uusi lisä tukiarsenaaliini on aina aluksi iso asia, mutta hetken päästä osa arkirutiineja.

Kun sormet ja ranteet on paketoitu tuilla hyviksi ja kädet tuntuvat vähemmän väsyneiltä, huomaan, että olkapäiden, hartioiden ja jopa yläselän ja rinnan ongelmat korostuvat. 

Olen alistunut siihen, että käsistäni ei koskaan tule hyviä. Keskityn pitämään ne toimintakykyisinä. Silti on huonoja päiviä, jolloin kädet ovat raskaat ja voimattomat. Niitä tekisi vaan mieli nojata tai riiputtaa. Ne ovat ylirasittuneet. Väärästä kantamisesta, liian rankasta jumpasta tai uudesta liikkeestä. Tai mistä milloinkin. Välillä on tulehdus rintalastan rustoissa, välillä ac-nivel subluksaa. Toisena päivänä rintarangan nikamat ovat jumissa kalvojen jumittuessa tai subluksaavat. 

Selkään olen keksinyt hoitokeinoja piikkimatosta lantiokeinuun ja lihasrelaksantteihin. Käsien väsymiseen ne eivät auta. Lepo varmaan auttaisin. Olen vaan tosi huono olemaan tekemättä mitään. Käsiä tarvitsee kaikkeen, jopa lukemiseen. Kirjaa pitää pidellä käsissä tai käsiin pitää nojata vatsallaan lukiessa. Vähintään sivuja pitää käännellä. Tiedän, on äänikirjaa ja elokuvia. Ongelma vaan on, etten osaa istua paikallani ja pelkästään kuunnella tai katsella -  ainakaan koko iltaa. 

Elämä hypermobiliteettioireyhtymän kanssa on jatkuvaa sopeutumista. Aina on jotain uutta pielessä ympäri kehoa. En suostu luovuttamaan vaan yritän mieluummin etsiä itselleni toimivia keinoja ja apuja. Hypermobiliteettisyndrooma ei voita. En suostu siihen, vaan etsin lisää keinoja selvitytyä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä nivelten sijoiltaamenon tai osittaisen sijoiltaanmenon sattuessa?

Katsoin YouTubesta Jason Parryn esityksen  Dislocation/Subluxation Management or I'm just popping out for a while nivelten sijoiltaanmenoista ja osittaisista sijoiltaanmenoista. Hän piti esityksensä syyskuussa 2017 EDS Learning Conferencessa Las Vegasissa. Olen alle referoinut videon sisällön suomeksi. Kirjoitusvirheet ja väärinymmärrykset ovat kokonaan minun. Ohjeet ja mielipiteet ovat kuitenkin Jason Parryn videollaan antamia eivätkä omiani. Voit katsoa ja kuunnella englanninkielisen esityksen yläpuolella tai sivun lopussa olevasta linkistä. Dislokaatio, subluksaatio ja niiden syyt Dislokaatio eli sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel tulee kokonaan pois nivelkuopasta. Hoitohenkilökunnan ja sinun itsesi on erittäin helppo huomata sijoiltaanmeno eikä siitä ole epäilystä. Se on helppo huomata myös silmämääräisesti. Subluksaatio eli osittainen sijoiltaanmeno tarkoittaa sitä, että nivel ei tule kokonaan ulos nivelkuopasta vaan liikkuu tai luiskahtaa osittain nivelkuopan ...

Puutunut kieli

Kaikkea sitä voikin käydä! Minulla on vasen puoli kielestä puutunut. Pari viikkoa sitten poskihampaasta irtosi iso paikka ja jouduin hammaslääkäriin. Pelkäsin, että hammas joudutaan juurihoitamaan, sillä minäkin näin lohjenneen palan takaa hammasjuuren kuultava hampaan läpi.  Hammas ei onneksi kuitenkaan ollut kipeä. Lähinnä terävä reuna hankasi poskeen ja pelkäsin hampaan murtuvan lisää. Kaikeksi onneksi juurihoitoa ei vielä tarvittu, vaan paikkaus riitti. Lähellä kuulemma ollaan kuitenkin, sillä vanhan paikan alle oli tullut uutta reikää. Mä pelkään hammaslääkärissä, vaikka näin aikuisena käynnit on olleet ihan siedettäviä ja lääkärit mukavia. Lapsuuden hammaslääkäritraumat kulkevat kuitenkin mukana. Sen takia haluan aina puudutteen, kun porataan ja uusille hammaslääkäreille muistan kertoa, että puutumisessa kestää. Tälläkin kertaa uusi lääkäri kurkkasi suuhun sen verran, että juu, korjattava on ja laittoi puudutteen ennen kuin alkoi valmistella muuten asiaa. Tällä kertaa puudute...

Autonominen hermostoni on sekaisin

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...