Hypermobiilia elämää

On maaliskuun viimeinen päivä ja kellot on siirretty kesäaikaan. Eilinen siivousinto jätti jälkensä tähän päivään. Pyykkäsin kolme koneellista. Kävin läpi lääkekaapin sisällön ja vein vanhentuneet lääkkeet apteekkiin. Siivosin ja järjestelin lipasto sekä vaatekaapin. Eteisessä odottaa eiliseltä kasa talvikenkiä, jotka pitäisi vielä putsata ja ehkä viedä kellariin. Tänään on hitaasti käynnistyvä aamu ja piikkimatto houkuttaa. Onneksi on sunnuntai. Viime viikot on syöty rautaa ja  hierottu rintaan kipugeeliä sekä otettu ylimääräistä tulehduskipulääkettä. Rintalastan tulehtuneet rustot ovat hieman rauhoittuneet ja turvotus on laskenut oikealta puolelta. Vasenkaan puoli ei ole enää yhtä kosketusarka. Rauta ei onneksi ole aiheuttanut minulle mitään ongelmia. Kävin lääkärin kanssa läpi, miten syödä rautaa esomepratsolin (vatsansuojalääke) kanssa. Sovittiin, että koetan olla ilman esomeptratsolia rautapäivinä ja jos se ei tunnu hyvältä, rauta otetaan selkeästi eri aikaan esomeptratsolin...

Tällä viikolla terveyspulmat ovat lähteneet lapasesta. Kävin torstaina työterveyslääkärillä, koska peukaloitani on särkenyt epätavallisesti parisen viikkoa. Kipu on erilaista kuin jännetupintulehduksessa, erilaista kuin hyperurikemiakipu eikä muutenkaan samanlaista kuin "normaalit" kipuhanskani 1 . Mietin lääkärille menoa, koska oletuksenani oli, että mitään ei kuitenkaan löydy ja kipu menee samaan "johtunee hypermobiliteettioireyhtymästä"-laariin kuin muutkin kipuni. Päätin kuitenkin käydä asiasta juttelemassa. Niille, jotka eivät ole blogiani seuranneet, voin kertoa, että kipuni ovat jatkuvat. Ne vaihtelevat päivästä toiseen ja välillä kovakin kipu vaan häviää viikon jälkeen. Joten lääkärille ei kannata juosta heti, vaikka jotain tapahtuukin. Odottelen aina hetken, että muuttuuko tilanne vai ei. Onneksi lääkäri otti peukalon  nivelsärkyni tosissaan ja päätti, että aloitetaan verikokeilla, josko sieltä löytyisi sitruliinivasta-aineita (reuma), tulehdusarvot tai...

Olen miettinyt kipua ja sen määrittämistä. Monesti kipu kysytään asteikolla 0-10. Tämä on tottakai hyvä määre ja hoitohenkilökunta pystyy hieman suhtetuttamaan potilaan tuntemaa kipua. Ongelma tässä on se, että koska asteikolle ei kysymyksen yhteydessä anneta sanallista kuvailuasteikkoa, voivat lääkäri ja potilas käsittää asteikon eri tavoin. Jos sinä ja minä juttelisimme kipuasteikosta ja kivun määrästä, emme varmastikaan käsittäisi sitä samalla tavalla. Vaikka meillä sattuisi olemaan täysin sama kipu luultavasti vetäessämme numeron ihan lonkalta, arvioisimme sen eri tavoin. Toinen voisi arvioida sen yläkanttiin ja toinen alakanttiin. Tietenkään kumpikaan asioista ei ole hyvä. Jos arvioit kipusi liian korkealle verrattuna siihen, miten hoitohenkilökunta sen arvioi, et ole kipuinesi uskottava. Jos taas arvioit ne liian alakanttiin, ei kipujasi pidetä kovina, koska et itsekään tunnu niitä pitävän kovin kovina. Itse huomaan arvioivani kivun yleensä liian pienellä numerolla, aina...

Onnistuin viikko sitten saamaan käteni todella kipeiksi. Minulla oli perjantaina vapaapäivä, ja päätin leipoa. Kakun ja piirakan. Sähkövatkaimella. Leivoin ja katselin urheilua tv:stä. Seuraavana aamuna kädet olivat todella kipeät eikä niillä pystynyt tai jaksanut tehdä mitään. Sitä kipua on vaikea kuvailla sille, kuka ei sitä ole kokenut. Tuntuu kuin ranteissa olisi kymmenen kilon painot ja samalla joku polttaisi kämmeniäsi ja käsivarsiasi sisältäpäin koko matkalta nahan alla. Sunnuntai meni samaan malliin lepäillen ja käsiä potien. Söin sitä, mitä kaapeissa oli valmiina. En haluaisi uskoa, että leipominen kipeytti kädet noin viikon ajaksi. En kuitenkaan keksi muuta syytä jäytävälle särylle ja voimattomuudelle. Käsien kivut jatkuivat koko tämän viikon ja töissä oli välillä melko tuskaista. Vasta eilen perjantaina alkoi näkyä valoa tunnelin päässä, kun kädet kipeytyivät vasta työpäivän päätteeksi. Tänään lauantaiaamuna särkee lähinnä vain peukaloita, kämmenselkiä ja ranteita. En v...