Hypermobiilia elämää

Olen harjoitellut metallisten sormitukien käyttöä muutaman päivän. Ne ovat olleet sormissa töissä ja kotona. Täytyy sanoa, että minusta muovisetkin sormituet toimivat todella hyvin koneella ollessa ja estävät yliojennusta yhtä tehokkaasti. Minulla ei niistä siinä käytössä ole mitään valittamista. Metallisten etuna näen selkeästi tietysti kestävyyden, mutta myös sen, että niitä pystyy käyttämään paljon useammassa tilanteessa kuin muovisia. Suurin ero muovisten ja metallisten sormitukien välillä on ollut kotityöt. Metalliset tuet ovat pienemmät ja tulevat lähemmäs sormea. Tämän takia niiden kanssa pystyy tiskaamaan, laittamaan ruokaa, siivoamaan, neulomaan ja tekemään muita askareita. Jopa vaatteiden pukeminen on minulle helpompaa, sillä farkkuja kiskoessa eivät sormenpäät enää väänny. Tietenkään muutamassa päivässä eivät kaikki mahdolliset tilanteet ole vielä tulleet eteen. Näiden kanssa on myös helpompi juoda kahvia! Koska metalliset tuet eivät sojota yhtä pitkälle ulos sormia kouki...

En olisi viisi vuotta sitten uskonut, kuinka iloinen ja onnellinen sitä voi olla erilaisista tuista ja apuvälineistä. En myöskään olisi uskonut, kuinka paljon  minulle niitä on kertynyt. Tänään ilon aiheena on uudenuutukaiset hopeiset sormituet sekä jämäkät lepolastat. Minullahan on ollut muoviset sormituet sormissani noin puolitoista vuotta, ja kuten olen aiemmin kirjoitellut, kaupunki myönsi minulle metalliset tuet muovisten alkaessa tulla käyttöikänsä päähän. Sormituet siis estävät hypermobiileja dip-niveliäni yliojentumasta. Yliojennus aiheuttaa minulle kipua ja vaikeuttaa asioiden tekemistä. Uudet sormitukeni. Olen tänään testannut uusia sormitukiani erilaisissa toimissa, ja ne tuntuvat todella luontevilta sormissa ja niillä on hyvä tehdä erilaisia asioita. Olen laittanut itselleni iltapalaa, neulonut vähän ja nyt olen tietokoneella. Muoviset tuet ulottuvat sormissa selkeästi pidemmälle kuin metalliset, ja ne tarttuvat helposti kiinni askareita tehdessä ja jo näin muut...

Harmaa marraskuu on ryöstänyt viimeisetkin rippeet energiastani. Raahaudun aamulla työpaikalle ja illalla takaisin kotiin. Kykenen juuri ja juuri hoitamaan pakolliset menot. Muut ajat mielelläni vain lepäilisin. Viimeksi kirjoittaessani oli selkäni ruksahtanut ja se viikonloppu menikin pitkälti selkää hoitaessani. Viikon mittaan selkä oli parempi ja päätin, ettei minun tarvitse mennä akuuttiajalle fysioterapeutilleni.  Kun sitten vihdoin tapasin fyssarini, kerroin hänelle selän ruksahtamisesta ja kuinka olin sitä hoitanut. Sanoin vielä, että uskon kaikkien nikamien loksahdelleen paikoilleen viikon aikana. Hän tutki selkäni ja alkoi työstää sen subluksoituneita nikamia. Niitä löytyikin useampi, vaikka luulin itse jo korjanneeni asian. Selkä liikkui jo aika hyvin. Yläselässä oli jumissa vakinikamani Th 7-8, lannerangassa L3-4 ja L4-5 sekä SI-nivel . Lisäksi jumissa oli lihaksia ja kalvoja koko selän ja hartioiden mitalta. Olkapää on onneksi pysynyt hyvänä ja nivelet paikoillaa...