Hypermobiilia elämää

Kun vajaa viisi vuotta sitten sain hypermobiliteettisyndroomadiagnoosin en osannut edes kuvitella, missä olen nyt. Olin silloin pahassa kiputilanteessa selkäni takia ja hms-diagnoosi tuli yllättäen ja odottamatta. Olin lääkärissä erityisesti käsikipujeni takia ja mielestäni selkäni oli kipeä, jäykkä ja liikkumaton. Viisi vuotta on opettanut minulle, että vaivoja ja kipuja tulee ja menee. Niiden kanssa on parasta vaan osata elää. Kun yksi ongelma saadaan setvittyä, tulee uusi. Aika on myös opettanut, että ongelmat ovat harvoin kovin vakavia ja ne saadaan korjattua. Nivelet saadaan paikoilleen, lihas- ja kalvojumit niiden ympärillä saadaan rentoutettua - uudestaan ja uudestaan. Vuotava välilevy lakkaa vuotamasta, kun se on tyhjä ja kipukin väistyy aikanaan. Rikkoutunut rusto hioutuu aikanaan sileäksi. Näiden vaivojen kanssa oppii elämään. Suurimman osan aikaa. Se, mikä on eniten muuttunut elämässäni on tuet.Minulla on ollut tukia tai niihin verrastettavissa olevia sidoksia käsissäni ...

Tällä viikolla postiluukusta tipahti maksusitoumus peukalotukiin. Soittelinkin jo Villa Manusiin ja sain heinäkuulle ajan mittaukseen. Olen tästä tosi iloinen, sillä toivottavasti minulla on syksyksi sitten peukaloihin tuet ja niiden kivut helpottavat. Lämpimän kesäkuun jälkeen heinäkuu on alkanut viileänä. Peukaloni kipuilevat myös tämän takia entistä enemmän. Seuraava jännitysmomentti onkin sopivan tuen löytäminen ja mittaus. Käsissäni on jo ennestään niin paljon tavaraa, että saa nähdä, mitä sinne saadaan sopimaan painehanskojen ja rannetukien väliin. Ja tietysti ne pitäisi olla käytettävissä ilmankin, esimerkiksi siivotessa tms. jolloin en pidä painehanskoja tai rannetukia kastumassa. Toisaalta, en voi olla ainoa ihminen, jolle tuet on myönnetty ja jolla on käsissä enemmänkin ongelmia ja tukia. Eiköhän sieltä löydy hyvä ratkaisu käsien toimintaa tukemaan. Tähän luotan. En osaa sanoa, miksi peukaloni ovat alkaneet kipuilla. Vanhemmitenhan ihmisen pitäisi teoriassa alkaa jäykis...