Hypermobiilia elämää

Olin reissussa Amsterdamissa, ja kuten aina reissussa, siellä tulee tehtyä ja nähtyä kaikenlaista. Lepo jää vähälle, mutta se ei reissatessa haittaa. Kun tulin kotiin, väsymys iski. Olen kolme vuorokautta lähinnä toipunut reissusta, hieman ulkoillut, mutta lähinnä katsonut tv:tä tai muuten vaan levännyt. Reissaaminen ottikin yllättävän koville, vaikka itse reissussa asiaa en huomannutkaan. Olen reissun jälkeen nukkunut kymmenen tunnin yöunia ja päivät ovat menneet koomatessa. Viiden päivän reissu on tarkoittanut kolmen päivän toipumisaikaa ja tänäänkin aion ottaa loppupäivän rennosti. Tänään olin jo pirteämpi olo ja aamuauringon innoittamana päätin pestä ikkunat. Pienessä kämpässä ikkunoita ei ole montaa, mutta ottaa se silti voimille. Jälkeen päin on kuitenkin onnellinen olo, että nyt on kirkkaat ikkunat, joista näkee kunnolla ulos. En suinkaan pidä ikkunoiden pesusta ja se on aina rankka operaatio käsille ja selälle. Silti minusta on ihanaa, kun niistä näkee kunnolla ulos j...

Hypermobiliteettioireyhtymään voi liittyä kummallisia asioita. Viimeisimpänä asiana kohdallani on oikea nilkkani, joka unohti kuinka toimia. Nyt opettelen käyttämään sitä uudestaan. Nilkka ei koukistunut tavallisesti astuessani ja astuin päkiä edellä maahan. Jalkani jousti polvesta, ei nilkasta. Aloin ihmettelemään asiaa, kun kävely tuntui oudolta ja oikea jalkani löysältä vasempaan verrattuna. Kevään edetessä olen aloittanut pidemmät kävelylenkit ja epäilin vain jalkaan kohdistuvaa rasitusta. Pyysin kuitenkin fyssariani katsomaan kävelyäni ja tarkastelemaan jalkojen toimintaa. Pian kävi ilmi, etten kävele samalla tavalla molemmilla jaloilla, vaan oikealla astun päkiä, en kanta edellä. Sain harjoitteeksi tehdä pyörähdyksiä sekä päkiällä että koko jalalla sekä tehdä twistausliikettä jaloilla, jotta nilkka saadaan opetettua oikeaan liikerataan uudestaan. Olen myös kiinnittänyt huomiota kävelyyn ja yritän kävellä kanta edellä molemmilla jaloilla. Aloin myös kiinnittää huomiota siihen,...