Hypermobiilia elämää

On kulunut vuosi siitä, kun toimintaterapeutin lausunto käsieni toimintakyvysä tupsahti postiluukusta. Facebook muistutti minua asiasta. Luin omaa postaustani lausunnon saamisesta ja kuinka olin vakavasta asiasta tehnyt kevyen ja humoristisenkin postauksen. Se on tapani kertoa muille asioista. En halua sääliä, kun ei näille asioille kukaan voi kuitenkaan mitään tehdä. Toisaalta toivoisin joskus voivani kertoa asiat niin kuin ne ovat ilman, että muille tulee olo, että kerjään säälipisteitä. Lue lisää käsieni tilasta  Arvio käsien tilasta -blogipostauksesta huhtikuulta 2017 Normaalistihan ihmiset eivät huomaa minkään olevan vialla tai että minulla olisi asioiden kanssa ongelmia. Tietysti tuet ja painehanskat näkyvät päällepäin, mutta talvisaikaan nekin ovat melko hyvin hihojen, villatakin, takin ja lapasten alla piilossa. Toisaalta joskus teen asioita hullun tai turhan vaikean näköisesti. Väärä, mutta minulle ainoa tukeva tapa, juoda kahvia ilman rannetukia on lukita ranne k...

Otin käyttöön uudet nilkkatuet noin kaksi viikkoa sitten. Olin säästellyt vanhoja tukiani ja aina vaan ajatellut, että kyllä nämä vielä kelpaavat, vaikka ne olivat venyneet eivätkä tarrat pysyneet enää kunnolla kiinni. Pari viikkoa sitten kokeilin laittaa uudet tuet ja vanhat lensivät roskiin samoin tein. Huomasin heti, kuinka niiden tuki oli lähes kokonaan kadonnut. En ollenkaan ymmärtänyt asiaa ennen kuin kokeilin uusia, oikeasti tukea antavia nilkkatukia. Samalla ymmärsin,miksi oikea lonkkani oli jälleen alkanut kipeytyä. Alunperinhän lonkkani olivat niin pahoina, ettei kävely onnistunut kuin kilometrin matkan kerrallaan. Nilkkatuet korjasivat asian noin vuosi sitten, ja kävely on sen jälkeen onnistunut paremmin. Tukien löystyessä kivut palasivat. Uudet tuet korjasivat asiaa, ja kävely onnistui jälleen paremmin. Aluksi nykäisin uudet tuet aivan liian tiukalle. Tämän seurauksena säärien etuosat kramppasivat ja kalvot jumiutuivat niin pahasti, että kaikki kävely oli yhtä tuskaa....