Hypermobiilia elämää

Istun junassa matkalla kotiin fysioterapiasta. On rento ja löysä olo. Olen onnekas, että olen löytänyt ihanan ja erittäin ammattitaitoisen fysioterapeutin. Käynti alkoi tuttuun tapaan sillä,  että kerroin, mitä viime käynnin jälkeen on ehtinyt tapahtua ja mihin tällä kerralla tarvitsen apua. Kerroin, että selkä reistaa edelleen eikä rintarangan nikama pysy paikallaan. Vaikka se ei ole ollut kipeä, on se alkanut vetää lihaksia kramppiin ja haittaa tiettyjä liikkeitä. Nikamat T9-10 autettiin takaisin riviin muiden kanssa ja lannerangasta löytyi lukossa oleva L2-nikama. Ihmettelin sitä, sillä minun normaalit ongelmanikamani ovat alempana, L3 ja siitä alaspäin. Onneksi nikama saatiin avattua ja koko alaselkä rentoutui. Lapaluuni eivät myöskään liikkuneet normaalisti jumien takia. Lapojen viereltä löytyi kipeitä pisteitä, mutta nekin saatiin rentoutumaan. Näytin turvonneita käsiäni ja sanoin, että ranteet olisi taas hyvä tarkastaa. Isompi ongelma löytyikin hauiksista, jotka olivat kra...

Kolmisen viikkoa sitten aloitin taas syksyn pilatestunnit. Käyn kerran viikossa PhysioPilateksessa ja kerran viikossa tavallisella pilates-tunnilla. Tavallisella tunnilla otan joissain liikkeissä yleensä rennommin ja yritän aina varoa asentojani ja tekemisiäni. Pilatesohjaajalle olen kertonut, että saatan tehdä asioita eri tavoin, sillä en aina pysty tekemään kaikkia asioita. Syksyn ensimmäisellä tunnilla oli ohjaajana sijainen, joka veti hyvän tunnin. En vaan itse osannut olla tarpeeksi varovainen. Keskityin seuraamaan uuden ohjaajan hieman erilaista ohjausta ja liikkeiden eri nimiä ynnä muuta. Seuraavana aamuna tajusin, että selässä on nikama pois paikaltaan. Selkärangassa oli möykky ulospäin, ja selällä ei voinut nojata mitään vasten, sillä se sattui. Yleensä fysioterapeuttini aina laittaa ne paikalleen, mutta tällä kertaa seuraava aikani oli vasta yli kahden viikon päästä eikä oma aikatauluni antanut periksi yrittää muuttaa sitä kuntoutusviikon takia. Minulla oli kuitenkin muut...

Kuntoutukseni on loppu. Tällä viikolla oli viimeinen viikko kuntoutuksessa Siuntiossa. Viikkoon mahtui erilaisia loppuhaastatteluita ja -keskusteluita. Tapasin lääkärin, psykologin ja fysioterapeutin sekä keskustelimme ryhmässä kuntoutusajasta ja oppimistamme asioista. Katsoin taaksepäin minua itseäni puolitoista vuotta sitten. En ole sama ihminen enää. Olen oppinut paljon ja muuttanut elämääni. Osa muutoksista on kuntoutuksen ansiota, osa muiden asioiden. Selasin myös papereitani ja muistelin, miltä minusta tuntui kuntoutuksen alussa, kun täytin papereita. Huomasin, että tämän puolentoista vuoden aikana olen päässyt paljon eteenpäin. Täytimme myös verkkokyselyn ja näin sen jälkeen vastaukseni ennen kuntoutusta sekä sen lopuksi. Ero oli iso. Nukun paremmin, olen vähemmän stressaantunut ja työkykyindeksinikin on noussut neljällä pisteellä, vaikka vieläkin olen luokassa kohtalainen. Myös Deps-testin pisteet olivat tippuneet kuudesta kahteen. Viikon lopuksi istuimme porukalla yhteen...