Hypermobiilia elämää

Minulla on liian luinen takapuoli. Tämä kävi ilmi tänään fysioterapiassa. Juttelin siitä, kuinka minun on vaikeaa pilateksessa päästä pyöreällä selällä ylös lattialta. Tai oikeammin suoristaa selkä sen jälkeen, kun olen noussut makuulta istumaan pyöreällä selällä. Pitää ikään kuin erikseen ravistella palaset paikoilleen. Olen ajatellut, että vika on alaselkäni nikamissa, mutta ei. Vikana on persaus. Lantio eivät pääse kääntymään oikeaan asentoon, kun istuinkyhmyt ovat "tiellä" ja estävät liikkeen. Kuulemma, jos olisi enempi fylliä takamuksessa, ei olisi tätä ongelmaa. Viime viikolla olin tavallisella pilates-tunnilla, jossa teimme juuri tuota kyseistä liikettä ja sen jälkeen alaselkääni alkoi poltella. Sitä polttelee noin yleensä, kun joku nikama on väärässä asennossa. Yritin vanhoja kikkoja nikamien takaisin laittamiseksi, mutta mikään niistä ei auttanut. Vasta kun olin kaksi päivää rentouttanut alaselän lihaksia piikkimatolla, ruksahtivat lantion nikamat (L4-5, lantio ...

Juhannuksen jälkeen kipulääkkeeni vaihdettiin. Olen syönyt vuosikaudet ibuprofeenia. Ensin ihan itse apteekista ostamalla, sitten reseptillä parisen vuotta. Ja lopulta vielä vatsansuojalääkkeen kanssa. Minusta alkoi tuntua, että sen lyhytvaikutteisuuden vuoksi oli hankalaa ottaa lääkkeitä pitkin päivää, ja pitkävaikutteinen versio oli todella kallis. Nyt olen syönyt naprokseenia, jossa on vatsansuojalääke valmiina. Ei että tämäkään olisi halvimmasta päästä lääkkeitä. Tällä hetkellä tuntuu kuin elämäni olisi muuttunut. Olen ollut kivuttomampi kuin aikoihin. En edes muistanut, miltä tuntuu, kun on näin vähän kipuja. Olen jaksanut kiinnostua asioista ja jaksan lähteä paikkoihin, nähdä ystäviä jne. Tiedän, että nämä ovat ihan normaaleita asioita, mutta nyt en ystävän tapaamisen jälkeen kaadu sohvalle makaamaan, vaan saan jopa jotain aikaiseksi kotonakin. Oikeastaan ymmärsin vasta viime viikolla, kuinka paljon lääkkeet auttavatkaan. Olin kotona lähdössä kävellen käymään kirjastossa ja...

Leivän leikkuuta. Kävin eilen fyssarilla. Ajattelin, että tällä kertaa mulla ei ole mitään isoja juttuja selvitettävänä. Ajattelin kysäistä lähinnä nilkkatuen tai pohjallisten käytöstä ja miten tuon jalkani kanssa kannattaa edetä. Jos et ole nilkkaongelmistani perillä, kurkkaa asiasta edellisistä postauksista  Nilkka falskaa ja  Nilkkaongelmat jatkuvat . Aloitimme keskustelun tästä jalasta. Siis oikeastaan mun ongelma ei ole sinällään nilkassa vaan poikittaisholvissa, jossa on laskeuma. Eli, kun jalan päälle tulee koko paino, holvi "romahtaa" ja nilkka kääntyy sisäänpäin. Kyselin, mitä minun kannattaa tehdä - kannattaako käyttää tukea vai ei. En haluaisi laiskistuttaa jalkaa entisestään vaan haluaisin yrittää vielä jumpata sitä kuntoon, jos vaan mahdollista. Fyssari oli sitä mieltä, että minulla oleva nilkkatuki on hyvä, sillä se tukee juuri holvia ja kävellessä ohjaa sitä oikeaan liikkeeseen. Eli tuen ideana ei ole oikeastaan tukea nilkkaa, vaan jalkaholvia ja askelta...

Olen viimeiset ajat yrittänyt saada nilkkaani parempaan kuntoon. Teen jumppaliikkeitä päivittäin aina hetken ajan. Lisäksi pidemmillä kävelylenkeillä tai asioilla yritän muistaa laittaa tuon ruman nilkkatuen. Vaikka se ei estäkään nilkkaa lässähtämästä, jalan pohjassa oleva tuki auttaa jalkaa hakemaan oikeampaa asentoa. Nilkkatuen kanssa jalan ulkosyrjä lonkan kohdalta ei kipeydy läheskään yhtä paljon kuin ilman tukea. Vasemmanpuoleisessa kuvassa nilkkani,kuten ne ovat luonnostaan. Jalkaterän sisäsyrjä lässähtää sisäänpäin. Oikealla yritän hallita oikeaa nilkkaani ja pitää sitä suorana. Kävin viikon töissä harjoittelemassa ennen uutta lomapätkää. Töissä erityisesti huomaan, että nilkkatuki on epämiellyttävä, jos sitä pitää yhdeksän tuntia yhtämittaa. Toisaalta, jos en pidä sitä, jalka rasittuu. Jo normaalin työpäivän aikana lonkka kipeytyi selkeästi, sillä työpaikallakin tulee käveltyä edestakaisin. Olen miettinyt, että pitäisikö minun hankkia toinenkin tuki, sillä tietysti tu...