Hypermobiilia elämää

Kiitos teille kaikille blogini lukijoille vuodesta 2015! Toivon, että kokoamistani tiedoista on ollut teille hyötyä ja teksteistäni iloa. Oireet-, hoito- ja lisätietoa-sivuja luetaan ahkerasti, ja muutama blogipostauskin on saanut yli 130 lukukertaa. Kaikki kommentit ja viestit ovat tervetulleita. Sähköpostikin löytyy Blogger-profiilista. Jos teillä on ehdotuksia blogin parantamiseksi tai mielenkiintoisiksi aiheiksi, viestiä saa laittaa tulemaan. Kun katson vuotta taaksepäin kokonaisuudessa, on tämän vuoden aikana ehtinyt tapahtua valtavasti asioita. Elämässäni on ollut monta muutosta - pahaa ja hyvää. Rakas koirani menehtyi tammikuussa, mikä oli todella rankkaa. Aloitin myös pilateksen ja PhysioPilateksen sekä oikeasti aloin huomata kuinka en enää jaksa tehdä asioita kuten ennen. Jokunen vuosi sitten harrastin tanssia. Tanssin melkein viikon jokaisena iltana sekä tunneilla että ravintoloissa. Kävin tammikuussa yhdessä tapahtumassa, jossa pääasiassa katselin tanssinäytöksiä, mutta ...

Hyvää joulunaikaa teille kaikille lukijoille! Itse en ole jouluihmisiä enkä ihmeemmin tätä aikaa juhlista. Joulussa parasta on kuitenkin muutaman päivän vapaa töistä ja aikatauluttomuus. Tykkään kuusen tuoksusta ja kynttilöiden valosta. Joulu tarkoittaa minulle rauhoittumista; arjen kiireiden unohtamista, ja sitä ettei ole pakko tehdä mitään. Joulusauna on myös mukava ja kiireetön rentoutumishetki, Ikävä kyllä kroppa ei aina tykkää siitä ihan yhtä paljon kuin mieli. Raynaud'n takia sormet saattavat pullistua kivuliaiksi makkaroiksi, mutta onneksi lääkitys on auttanut eikä ainakaan viimeisimillä saunakäynneillä ole ollut ihan kamalaa turvotusta. Saunan jälkeen saattaa kroppaa särkeä joka puolelta. En ole ihan varma kumpi tauti sen aiheuttaa, mutta mukavaa se ei ole. Sauna itsessään on ihana ja lämmin, mutta onhan sieltä joskus tultava poiskin. Tässä tuli jo testattua omaa jaksamista ja kropan kuntoa, kun kävin vanhemmilla siivoamassa pari päivää sitten. Tiesin jo etukäteen, e...

Kuva: Pixabay.com Käännän päätä, ja niska sanoo poks. Nojaan sohvan selkänojaan ja nikamalukko poksahtaa auki rintarangasta. Pyöräytän rannetta ja nivelkapseli naksuu. Tässä ei ole mitään erikoista minulle. Muistan teininä "venytelleeni selkääni" eli taivuttaneeni itseäni taaksepäin seisoma-asennossa ja kuinka hyvältä se tuntui, kun nikamat poksuivat järjestyksessä auki selästä yksi toisensa perään. Nykyään tuota ei enää uskalla tehdä kuin pikkuisen ja varovasti, kun minulla on selkä ruksahtanut (nikamat subluksaavat ja selkälihakset kramppaavat ympäriltä) liian monta kertaa, ja selässä on muutenkin kulumia, virheasentoja, spondyloosia, pullistumia ja tyrä. Enkä minä huvikseni itseäni poksuttele. Selkä myös jumii samaa tahtia, kun se aukeaa. Kaikki staattiset asennot jumittavat selkäni. Oli se sitten sohvalla istumista tv:n edessä, kokouksessa istumista töissä, painavahkon tavaran kantamista käsissä/sylissä tai nukkumista samaassa asennossa selällään. Tämä ei tietenkä...

Kävin tänään fysioterapiassa. Edellisestä kerrasta olikin kuukausi aikaa, ja ongelmalista oli ehtinyt kertyä aika pitkäksi. Kertoilin tuosta pikkujoulun jälkeisestä kropan sekaisinmenosta ja tästä typerästä kyljestä, joka ei tunnu paranevan. Onneksi se on kuitenkin helpottanut eikä enää kramppaa jatkuvasti, kuten pikkujoulujen jälkeen. Ainoastaan istuessa ja etukumarassa ollessa. Tänään kuitenkin availtiin kyljen jumiutuneita lihaksia selän puolelta. Otin puheeksi myös mun olkapään, joka on vaivannut jo jonkin aikaa. Kun vasenta kättä liikuttaa oikealle, olkapäähän on aina välillä sattunut ja se napsuu. Kävi ilmi, että mulla oli lihas jumissa syvällä olkapäässä. Sorry, nyt en osaa kyllä kertoa mistä lihaksesta oli kyse. Joku, joka kiinnittyy solisluun alle jonnekin. Kun kyljen lihaksia avattiin, otti fyssari mua kiinni oikeasta olkapäästä, ja siinäpä löytyi myös erittäin arka kohta. Kävi ilmi, että saman lihaksen kiinnityskohta oli jumissa myös oikealla puolella. Ei tosin yhtä pa...

Kuva: pixabay.com Olen viimeisen kuukauden aikana juossut hammaslääkärissä useaan otteeseen. Kävin tarkastuksessa, missä löytyi kaksi reikää sekä yksi haljennut paikka. Lisäksi yksi paikka murenee reunasta. Vuoden sisällä olen lisäksi ollut paikkauttamassa yhtä lohjennutta hammasta ja yhtä irronnutta paikkaa. Tuntuu, että juoksen hammaslääkärillä koko ajan. Mun hampaat eivät ole koskaan olleet hyvät ja reikiä on enemmän kuin kotitarpeiksi. Hampaat ovat vinossa, eikä niitä kyllä ole koskaan oiottukaan. Lapsena sain itse päättää, lähdenkö oikomishoitoihin vai en. Multa olisi pitänyt vetää 4 hammasta ja sitten vasta olisi pystynyt oikomaan. En suostunut. Keväällä, kun kävin hypermobiliteettisyndroomiin erikoistuneella fysiatrilla, hän sanoi, että hyvä vaan, etten oiottanut. Eivät sen tulokset olisi pysyneet kuitenkaan. Mä olen kyllä samaa mieltä, sillä mun hampaat liikkuvat suussa. Siis, ne eivät heilu, mutta niiden välit ja paikat elävät. Lisäksi hän sanoi, että mulla oleva hampa...

Pukeutumista 20-luvun teemalla. Vanha sananlasku pitää kyllä paikkansa. Ihan henkilökohtaisesti voin todistaa asian tänä lauantaiaamuna. Eilen oli työpaikan pikkujoulut 20-luvun teemalla. Pitäisi tajuta, että tämän naisen tanssit on tanssittu. Sitä vaan ei siinä hetkessä tajua, kun on mukavaa. Dj:n aloitettua settinsä, porukka lähti tanssimaan. Koska olen joskus tanssimista harrastanut, hetken hommaa sivusta katsottuani piti päästä mukaan. Virhe. Pitäisi muistaa, että tällä kropalla ei vaan enää tanssita. Oli hauskaa ja löytyi tanssittajiakin. Tajusin virheeni kunnolla vasta, kun olin istunut kotimatkan bussissa ja yritin päästä bussista ulos. Kroppa ei totellut ja penkistä nouseminen oli hankalaa. Näytin varmasti pikkujouluista palaajalta, kun nykivästi kävelin pysäkiltä kotiin. Syynä vaan ei mun kohdalla ollut alkoholi vaan kivut. Kroppa ei enää kestä tuon tyyppistä liikuntaa. Tanssissa tulee liikuteltua kroppaa liikaa, ja jotkut tanssittajat olivat ehkä vähän turhan äkkinäisiä...

Otin tyhjän blogisivun esille, ja en enää tiennytkään, mistä kirjoittaa. Tavallaan aiheita on monia, mutta samalla ei yhtäkään. Päällimmäisenä ajatuksena minulla on ollut koko viikon, että mä en jaksa olla sairas. Enkä suostu olemaan sairas. Haluan elää elämääni normaalisti enkä jaksa miettiä olevani sairas. Olen ollut melko kivuton viimeisen viikon - tai jotain sellaista. On helppo unohtaa, että on mitään vialla, kun ei ole paljon kipuja. Olen viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa ja puuhaillut monia asioita. Tavallaan jään jopa ajattelemaan, että kivut ovat oikeasti poistuneet kokonaan. Vaikka voin kyllä arvata, että näin ei ole. Melko kivuttomana ollessani en jaksa velloa kivussa, säryssä ja sairaudessa. Jätän siis Facebook-ryhmät lukematta ja kommentoimatta. Jotenkin on myös hankalampi kirjoittaa tänne, koska ehkä oletan, että tämän blogin lukijoita kiinnostaa juurikin hypermobiliteettisyndrooman aiheuttamat ongelmat tai eläminen niiden kanssa. Kun ongelmia ei ju...

Kuva: pixabay.com Kävin tänään taas fysioterapiassa. Siinä jutellessamme ja tämän kerran asioita listaillessani puhe kääntyi kipuun. Kerroin, kuinka mielestäni en tällä hetkellä ole kovin kipeä, mitä nyt selkä aamuisin, mutta muutoin olen melko kivuton. Toki minulla on päiviä, jolloin kipu on pahempi, mutta myös päiviä, jolloin kipu "häviää" siksi aikaa, kun keskittyy muihin asioihin. Ja on myös päiviä, jolloin kipu on kovin ajoittaista. Fysioterapeuttini sanoi, että minulla on harvinaislaatuinen suhde kipuun. Monikaan ei kuulemma käsittele kipua tavallani. En ollut itse tätä koskaan miettinyt tarkemmin enkä verrannut siihen, miten muut puhuvat kivusta. Tai miten siihen voikaan verrata, kun tietysti vertaan toisen sanomisia omaan käsitykseeni asiasta. Jos minä sanon, että minulla on lonkka tai alaselkä kipeä, se on sitä koko ajan. Se ei mene pois ja palaa, vaan kipu pysyy. Jos kipu tulee ja menee, on selkäni välillä kipeä. En varo tai pelkää kipua ennen kuin se tulee...

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... olen muuten aina inhonnut tuota laulua. Tässä teille kuitenkin korvamato, olkaa hyvät. Olen viime aikoina miettinyt monia asioita. Esimerkiksi blogini tilastoja. Olen tässä jonkin aikaa seurannut Bloggerin analytiikkaa blogini kävijöistä. Sivuillani käy mukavasti kävijöitä - kiitokset ja terveiset vaan kaikille! On mukava nähdä, että aihe kiinnostaa ja jotain kautta jopa löydättekin tänne. ( Te kenellä ei omaa blogspot-blogia ole tai blogger-tiliä, ei sieltä kovin ihmeellistä analytiikkaa saa ulos. Älkää siis pelätkö, en pysty tietämään, keitä olette. ) Minua ihmetyttävä asia on se, että Oireet-sivulla on noin kaksi kertaa se määrä kävijöitä kuin Hoito-sivulla. Nämä kaksi ovat blogini käydyimmät sivut, minun oman esittelyni ohella! Nyt harha-askel aiheesta - ihan oikeastiko? Porukoita siis kiinnostaa mun sairaudet ja oireet kolmanneksi eniten tässä blogissa. Tämä huvittaa suunnattomasti (Joo, mulla on kiero huumorintaju.), sillä mulla o...

Mulla on uusi ystävä - faskiapallo! :D Se on painava umpikuminen punainen pallo. Työkaveri toi töihin näytille hankkimansa faskiapallon. Kokeilin sitä, ihastuin ja kävin heti samana iltana hankkimassa sellaisen. En kylläkään käytä sitä lihaskalvojen manipuloimiseen vaan hartialihasteni aukomiseen. Se on siihen aivan ihanteellinen väline. Millään muulla tavoin en ole samalla tavalla pystynyt hieromaan hartioitani auki. Käyn seisomaan selkä seinää vasten ja laitan pallon hartioiden ja seinän väliin. Siitä vaan rullaamaan lapaluun reunan viertä ja hartialihakset rutisevat ja poksuvat. Noita kohtia on itse niin hankala aukoa eikä sitä voi koko ajan pyytää jotakuta hieromaan hartioita. Tiedän, että faskiamanipulaatio ja -rullailu on kuuminta hottia tällä hetkellä. Mun tieto asiasta on aika lähellä nollaa, mitä sitä nyt kuulee ja näkee ihmisten rullailevan kehoaan eri puolilta. On mullakin fysioterapeutti avannut lihaskalvoja. Itse en kuitenkaan uskalla käydä kovalla pallolla rullailem...

Huh huh! Oli tarkoitus tulla blogiin nopeasti päivittämään tilannetta mun kylki-ongelman osalta. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Tässä sitä ollaan kaksi tuntia myöhemmin blogia aloittamassa. Ensin piti tutkia Windowsin hälytyksiä, poistaa yksi ohjelma, päivittää kone Windows 10:iin, vaihtaa koneen asetuksia, jotta Microsoft ei ihan kaikkea mun liikennettä pääse vakoilemaan ja sitten vielä uudelleen-asentaa Chrome, jonka Microsoft ilmeisesti Windows 10:n asennuksen yhteydessä otti pois käytöstä. Mutta täällä ollaan. Onneksi tänään on käytössä yksi ylimääräinen tunti. :D Itse asiaan! Jos olette aiempia postauksia lukeneet, tiedättekin, että mulla elokuussa kylki kramppasi, ja nyt tuota kylkeä on parin kuukauden ajan yritetty saada kuntoon. Ensin avattiin kylkeä, sitten avattiin lihaksia lapaluun alta. Perjantaina availua jatkettiin olkapään osalta sekä keskiselästä. Jumissa olivat kylkiluiden aluslihakset ( mm. subcostales ) ja poikittainen rintalihas ( m. transversus thoracis ). Täs...

Iso-Britanniassa on tehty kyselytutkimus hypermobiliteettisyndroomapotilaille / Ehlers-Danlosin hypermobiliteettityyppi -potilaille heidän uskomuksistaan, asenteistaan ja käytöksestään liikuntaa kohtaan. Kysely lähetettiin kaikille Ehlers-Danlos Support UK :n ja  Hypermobility Syndromes Association in jäsenille. Kyselyn tulokset on esitetty jo viime toukokuussa, mutta koska löysin tulokset vasta nyt, ovat ne minulle uutta tietoa. Hyväksyttyjä vastauksia tutkimuksessa saatiin 934 henkilöltä. Heistä 81 % oli saanut fysioterapeutilta liikuntaharjoituksia. 70 %:n mielestä liikunta on tärkeää oireiden hallinnan kannalta. Parhaiksi liikuntamuodoiksi ilmoitettiin uinti, kävely ja Pilates. Seuraavaksi hyödyllisimmiksi koettiin fysioterapeuttiset harjoitteet, varovainen lihasten vahvistaminen ja Tai Chi -tyyppiset harjoitteet. Osa vastaajista ei kokenut saavansa apua harjoitteista. Liikunnan esteiksi kerrottiin kipu, uupumus ja vammojen pelko. Fysioterapiaan liittyen tärk...

Kuva: pixabay.com Olen jo vuosikausia syönyt kipulääkkeitä epäsäännöllisen säännöllisesti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Aluksi kipulääkkeillä hoidettiin käsikipuja, joihin niillä ei ollut oikeastaan mitään vaikutusta. Kun sain Raynaud-epäilyn ja siihen kalsiumkanavan salpaajan, käsien kivut muuttuivat lähes siedettäviksi. Sen jälkeen tulehduskipulääkkeitä kului vähemmän, vaikkakin edelleen säännöllisesti, sillä kipujahan minulla on ollut ympäri kroppaa vuosikausien ajan. Näihin lääkkeisiin minulla ei ollut mitään reseptiä tai ohjetta, popsin apteekista ostamaani ibuprofeenia. Noin vuosi sitten sain ibuprofeeniin reseptin, ja olen ns. virallisesti syönyt sitä. Keväällä minulle sanottiin, että olisi hyvä syödä sen kanssa vatsansuojalääkettä, jotten hajota mahalaukkuani. Silloin annettu Somac ei minulle oikein sopinut, enkä pystynyt sitä säännöllisesti käyttämään. Kun kävin uusimassa reseptejäni, sanoi lääkäri, että jos vatsan kanssa ei ole ongelmia, ei sinun tarvitse syödä va...

Kuva: pixabay.com On lauantai ja kello on noin kolme iltapäivällä. Mä olen ihan seis. Tulin koneelle valmistelemaan papereita ensi viikon lääkäritapaamista varten, mutta ei siitä mitään tule. Aivot ei enää jaksa kuin rutiineja tälle päivälle, ei mitään kovin intensiivistä miettimistä. Taidan mä osata nämä mun krempat ilman isompaa valmistautumistakin. Miten sitä ei osaa ottaa rennosti ja vaan levätä. Tuntuu, että aina kasaan aikatauluni liian tiiviiksi. Tänäänkin olen jo juossut kirjastossa, kaverin kukkia kastelemassa, kirpputorilla, vaatekaupassa, ruokakaupassa ja taloyhtiön talkoissa. Talkoot olivatkin taas kunnon älynväläys. Miksi luulen, että on hyvä idea haravoida, harjailla ja nostella painavia esineitä pihalla? Aluksi oli ihan kiva morjestaa naapureita ja haravoida. Ajattelin, että otan ihan rennosti, mutta ei sitä sitten kehtaa vaan seisoskella, kun muut tekevät töitä. Lisäksi pikkupojat olivat innokkaita keräämään haravoituja lehtikasoja. Lehtien keräyslaatikot (mitä...

Kylkeä pitää nyt muistaa venytellä. Kävin fysioterapiassa. Päivitin kuulumisiani ja kroppani tilaa. Suurimpana ongelmana oli perusvaivojen (alaselkä ja lonkan insertiitti) lisäksi jumiva kylki, joka tuntuu ahtaalta. Pyysin myös fysioterapeuttia katsomaan selkärankani. Sinne aina välillä pistää kuin puukolla tuikkaisi. Se kestää vain hetken, mutta ei tunnu mukavalta. Mulla oli jotenkin ranka kuperana taaksepäin, mutta ihan keskiselkää pyörittämällä nikamat menivät oikeisiin asentoihin. Päätelmä oli, että mun lihakset eivät käytännössä tue rankaa kunnolla ja se liikkuu vääriin asentoihin mun ollessa ihan tavallisesti. Nyt sain siis ohjeeksi pyörittää tuota selkää erityisesti kumarassa olon ja istumisen jälkeen, niin nikamat siirtyvät oikeille paikoilleen. Sitten katsottiin se ahdistava kylki. Kyljessä ei itsessään ollut jumeja, mutta ahdistava tunne johtui siitä, että alempi lapalihas (infraspinatus) oli aivan juntturassa. Myös iso liereälihas (teres major) oli jumissa. Jos sulla...

Olen viikon sisällä tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Kävin viikonloppuna notkis-tapaamisessa. Vaikka mietinkin kotona jaksanko lähteä, kannatti mennä. Vertaistapaamiset ovat mukavia tilaisuuksia. Tietysti osa porukasta tunsi toisensa hyvin, osa oli toisilleen vieraampaa. Kaikilla on kuitenkin yhteinen asia, sama tai saman tyyppinen sairaus, ja juttua riitti. Suosittelen kaikille, jotka ovat joskus jonnekin vertaistapaamiseen lähtemistä pohtineet. Olen tapaamisen jälkeen pitänyt yhteyttä yhteen henkilöön, joka vuorostaan yhytti minut toisen kanssa. Viikon hienoimpia tapahtumia oli se, kun sain puhelun itselleni vieraalta henkilöltä ja päädyimme höpöttämään puhelimessa yli kaksi tuntia! No, eipä minua kukaan ole kovin hiljaiseksi koskaan väittänytkään. Onneksi toinenkin sai välillä suunvuoron.  Sain myös uutisia, että EDS International Symposiumin www-sivut valmistuvat nyt syksyn aikana, vaikka niille onkin jo jotain tietoa ilmestynyt. Sivut löytyvät osoittesta  htt...

Kynnenaluset on sinisinä, vaikka muuten on lämmin. Mulla on aina kylmä. Paitsi, kun on kuuma. :) Raynaud'n ilmiön takia mun ääreisverenkiertoni on huono, ja monesti sormeni ovat ihan siniset, heti, kun on vähänkään viileää. Mä olen lääkityksellä tähän vaivaan, mutta siitä huolimatta sormet muuttuvat päädyistä sinipunaisiksi sekä keskivaiheilta valkoisiksi. Ja niitä särkee. Kylmyys voi tulla ulkoapäin viileällä ilmalla, mutta yleensä tunnen sen enemmän sisäisenä kylmyytenä tai viluna. Nyt on aamuisin sellaiset reilu 10C ulkona, ja hanskat ovat todellakin käytössä. En ollenkaan odota ilmojen kylmenemistä, sillä erityisesti sateiset, kylmät ja viimaiset päivät ovat kamalia. Kuinkakohan monta paria hanskoja ja lapasia ihmisillä normaalisti on? Minulla on varmaan lähes 40 paria!! Päällekkäin puettavia, paksumpia, ohuempia, nahkaisia, villaisia ja topattuja. Koska palelu ei rajoitu pelkästään sormiin tai käsiin, on mulla myös iso kasa lämpimiä vaatteita kaapeissa. Myös töissä o...

Tässä on puolitoista viikkoa vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. Kylki on edelleen aika pahana. Se on ikään kuin ahdistava ja liikkumaton. Tai no, ei mitään ikään kuin. Se ON liikkumaton. Näenhän mä sen itsekin, kun taivun sivusuuntaan. Venyn tuosta kylkiluiden ja lantion välistä oikealta puoleltani, mutta en kylkiluiden kohdalta. Vasen puoli liikkuu normaalisti. Venyttely ja lihasrelaksantit eivät auta. No, fyssari on taas puolentoista viikon päästä. Istuessa kylki on ahdistava ja kaikkein pahin, koska tunnun aina lysähtävän kasaan enkä pysty istumaan selkä suorana. No, nyt ainakin heti huomaa, kun ryhti lysähtää. Ongelma vaan on, etten jaksa pitää selkääni suorassa. Hetken päästä aina lysähdän, vaikka kuinka yritän pitää ryhdin kunnossa. Tätä on tosi vaikea selittää ihmisille, joille ei tuota ongelmia olla suorana. Vaikka kuinka yritän, mun lihakset ei jaksa pitää mua pystyssä. Ja vaikka treenaan lihaksiani, ei asia muutu. Silti yritän, ja tiedän, että olisin vielä huonommassa ...

Tässä onkin takana melkoinen viikko. Arki on alkanut täydellä tohotuksella ja kroppa reagoi sen mukaisesti. Taas on kipuja joka puolella. Kävin viikolla fyssarilla ja kerroin, että alaselkä ja lonkan insertiitti kipuilevat normaaliin tahtiin. Niiden lisäksi on alaselkään ilmestynyt kipeä yksittäinen kohta, joka on kuin puukolla sinne pistäisi, kun osun sopivaan asentoon. Ja kylki on ahdistavan tuntuinen, sellainen kramppaava. Fyssari pyysi näyttämään oikeaa kohtaa alaselästä ja sanoi, että eihän tuo yksi nikamaväli liiku ollenkaan, siinä on nikama kääntynyt sivusuunnassa väärään asentoon. Se aseteltiin paikoilleen mun oman liikkeen avulla. Sitten kyljen kimppuun. Sanoi, ettei ole aikoihin nähnyt näin krampissa olevia kylkilihaksia. Ilmankos vähän ahdisti. Jännäähän tässä on se, että mun liikeradat olivat kuitenkin ihan kunnossa, kroppa venyi viereisestä kohdasta. Siinä paineli varovasti jumeja auki niin kuului hirveä paukahdus. Kylkiluu palautui omalle kohdalleen, sekin oli ollut s...

Persoonallisuustestit, käyttäytymisprofiilit ja muut - ovatko ne täyttä huuhaata? Olen viime vuosien aikana ollu mukana muutamassa erilaisessa testauksessa. En puhu itse tehtävistä nettitesteistä vaan kouluttajan vetämistä tilaisuuksista, joissa käydään läpi erilaisia persoonatyyppejä. Niitä on hauska tehdä ja niistä myös halutessaan oppii, uskoo niihin oikeasti tai ei. Viimeisin käymäni testi oli tällä viikolla vedetty enneagrammi-tilaisuus. Kahdesti olen tehnyt Peili-käyttäytymisprofiilin , ja molemmissa on tulokset olleet hyvin saman suuntaiset. Nyt teimme työpaikan porukalla enneagrammi-testit ja tilaisuudessa kävimme kouluttajan kanssa läpi eri persoonallisuustyyppejä ja niihen hyviä ja huonoja puolia. En itse pidä näitä kovin tieteellisinä ja vakavina tutkimuskeinoina, mutta ymmärrän, miksi näitä teemme. Näiden kautta opimme kuinka eri tavalla eri ihmiset toimivat ja reagoivat samassa tilanteessa. Opimme samalla enemmän työkavereistamme, kun käymme näitä testejä ja persoonal...

Tänään mun autonominen hermosto taas on käynyt aivan ylikierroksilla - enkä tiedä miksi. Olen aamusta asti ollut kamalan levoton ja ahdistunut ja vaan pyörin ympäriinsä. Kirjaimellisesti. Mitään pitkäjänteistä en voi aloittaa ja hetken istuttuani hyppään taas ylös kävelemään. Kun yritän olla paikallani, tulee huono olo. En pysty keskittymään mihinkään enkä saa mitään järkevää aikaiseksi, mutta en kykene istumaan paikallani hetkeäkään. Ei ole nälkä, mutta onneksi sentään pystyn syömään. Heräsin tällaisena tänään. Erikoista. Olivatkohan uneni jotenkin levottomia tai ahdistavia? En ainakaan muista. En nukkunut kovin pitkään ja kivut on olleet melko pahoina, mutteivät ne tähän asti ole levottomuutta laukaisseet. En myöskään tiedä stressaavani mitään asiaa. Ehkä on väärin sanoa, etten saa mitään aikaiseksi. Saan paljon aikaiseksi, koska en pysty olemaan paikallani. Mutta saan suoritteita aikaiseksi, mitään aivotoimintaa vaativaa en saa. Tämän tekstinkin kirjoitus on vaikeaa ja pysäh...

Pitää tunnustaa, olen penkkiurheilija. Ainakin, jos puhutaan yleisurheilusta, hevosurheilusta ja Olympialaisista. :) Jos jollekulle asia ei ole vielä selvä, nyt ovat yleisurheilun maailmanmestaruuskisat menossa. Olen ottanut lomaa töistä katsoakseni kisoja, niin innostunut olen asiasta. Olen laittanut kellon soittamaan, kun tv-lähetys alkaa, ja herään aamuyöstä katsomaan kisoja. TV:n eteen on viritelty patja-tyyny-peitto-kasa, jossa on hyvä lepäillä ja katsoa kisoja. Siinä heräillään hitaasti, nautitaan aamukahvi ja leipä ajan kanssa, seurataan urheilua ja puuhaillaan mukavia asioita. Nautin tällaisista aamuista. Yleisurheilun MM-kisoja Pekingistä aamulla ja iltapäivällä, ja sen jälkeen ratsastuksen EM-kisoja Aachenista. Kuvassa valjakkoajoa. Päivällä ehtii vähän jotain muutakin ennen kuin iltapäivän lähetys alkaa. Sen jälkeen näkyy vielä ratsastuksen euroopanmestaruuskisoja Saksasta. Illalla on mentävä todella aikaisin nukkumaan, jotta taas voi herätä aamuyöstä. Sellainen par...

Nyt on neljä vuorokautta harjoiteltu uudelleen kävelemistä ja jalan oikeanlaista nostamista, ja sen kyllä huomaa! Lonkan insertiitti särkee oikein todella ja alaselkä on huonompana kuin aikoihin. Kesä on ollut suht kivuton, ainakin viime kevääseen verrattuna. Mietinkin tässä, että olenko varonut tuota kipeää lonkkaa ja huomaamatta opetellut nostamaan oikeaa jalkaa väärin. Ja nyt, kun taas kävelen normaalisti, kivut palaavat. Testaan asiaa seuraavaan fysioterapiatapaamiseen asti syyskuun alussa. Ei ole muuten helppoa opetella kävelemään eri tavalla. Varmasti osan aikaa kävelen edelleen väärin, mutta ainakin asiaan keskittyessäni pystyn käyttämään jalkaani ja lonkkaani oikein.  Onneksi on särkylääkkeitä,  niiden voimalla mennään. Yöksi tuen lisäksi itseni tyynyjen ja peittojen väliin, niin asento pysyy tukevana ja selkä tuettuna. Ostin kesällä  Lidlistä vartalotyynyn, ja siitä on ollut yllättävän paljon apua nukkumiseen. Hankin myös kompressioshortsit, joita on ollut käte...

Kuinka sitä voi olla näin pihalla siitä, miten käyttää kroppaansa?! Joka kerta opin uutta fysioterapeutin luona. Jo edellisellä kerralla avattiin mun jumiutunutta olkapäätä. Nyt jumissa oli lapa, kyynärpään kohdalta lihakset ja jänteet sekä kylkiluiden välissä olevat lihakset. Ihmetteli, kun mulla menee noin älyttömän juntturaan. Yhtenä syynä ongelmiin voi olla mun luontainen tapa nostaa erityisesti oikea olkapää korviin. Ette voi tajuta kuinka hankalaa on pitää tietoisesti olkapäätä alhaalla. Heti,  kun unohdan sen, nousee olkapää ylös. Vaikka vaan seison ja käsivarret roikkuu sivuilla, huomaan, että olkapää onkin ylhäällä. Arvatkaapa, mitä tapahtuu, kun tässä näpytän näppäimistöä. Tässä onkin todella opettelemista. Meinasin kokeilla myös ottaa vähän vitamiinilisiä ruokavalioon. Fysioterapeutti ehdotti, että mulla voi olla kropassa vitamiinit ja hivenaineet pielessä. B-vitamiinejä mulla onkin kotona, ja ne vaikuttaa hermoihin ja lihaksistoon. Jospa niistä olisi apua. Olen v...

Mä olen aina ollut hyväuninen. Kun käyn makuulle, tulee uni. Nukun yleensä heräämättä aamuun asti. Tai ainakaan en muista, jos yön aikana heräänkin. En välttämättä nuku kuin 7 tuntia yössä, ja se riittää aivan mainiosti. Olen aina ollut aamuvirkku, joten kuuden aikaan herääminen on ihan ok. Kuitenkin ihan viime aikoina on unirytmini ollut todella epätavanomainen. Olen nukkunut todella vähän. Nukun katkonaisesti ja vain muutamia tunteja yössä. Viime yönä torkuin noin neljän tunnin ajan. Kävin nukkumaan puolilta öin, olin valveilla vielä kahdelta, ja neljän tunnin torkahteluiden ja pyörimisen jälkeen nousin kuudelta. Olen ollut kipeä alaselästä ja lonkista, ja ehkä kipu häiritsee unta. En kuitenkaan koe kipua kovin kovana, ehkä kolmosen vahvuisena  kipuasteikolla . Keskiviikon ja torstain välisenä yönä nukuin yli yhdeksän tuntia. Kävin nukkumaan klo 11, heräsin klo 4.30 ja valvoin tunnin, kun kivun takia en saanut unta. Sitten yhtäkkiä kello olikin puoli kymmenen. Sitä edelsi kol...

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että joku teksti pitäisi saada aikaiseksi näistä autonomisen hermoston ongelmista. Sen mitä olen muiden kirjoituksia lueskellut, tuntuvat POTS-oireet olevan aika tavallisia autonomisen hermoston oireita meillä, jotka kärsimme hypermobiliteettisyndroomasta tai Ehlers-Danlosin hypermobiilityypistä. POTS-oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisen suurta syketason nousua seisomaan noustessa ja aivojen verensaannin vaihtelua. Ne voivat vaikeina olla hyvinkin paljon elämää rajoittavia. Minun ongelmani on kuitenkin adrenaliini. Tarkemmin sen aiheuttamat reaktiot elimistössäni. Adrenaalinin vaihtelut voivat edesauttaa kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä, mutta minun ongelmani liittyy adrenaalinihyökyihin ja stressin käsittelyyn. Ensi kertaa tajusin, että tämä minulla lapsesta asti ollut vaiva, voisi liittyä hypermobiliteettisyndroomaan, kun luin Alan Pocinkin kirjoittaman artikkelin Joint hypermobility and Joint hypermobility syndrome . Myöhemmin kun kä...