Kivunhoito yliliikkuvuuskirjon häiriössä HSD:ssä ja EDS:ssä
Joulukuussa 2017 pidettiin New Yorkissa EDS- ja HSD-potilaille tarkoitettu symposiumi. Se on nähtävissä nauhoitettuna verkossa. Koko seminaaritallenne on kuusi tuntia pitkä, joten katselen seminaaria pätkinä ja yritän kirjoitella mielenkiintoisista esityksistä blogiini. Tämä kirjoitus on oma suomennokseni ja lyhennelmäni siitä, mitä lääkäri Norman Markus kertoi omassa esityksessään.
Esityksessä käytettiin termiä EDS tarkoittamaan sekä Ehlers-Danlosin syndroomaa mutta myös yliliikkuvuuskirjon häiriötä HSD:tä (Hypermobility Spectrum Disorders), jolle ei vielä ole olemassa ICD-10-koodiston mukaista diagnoosikoodia, mutta sillä tarkoitetaan niitä, joilla on nyt diagnoosina hypermobiliteettisyndrooma eli hypermobiliteettioireyhtymä eli M35.7.
Kivunhoito
Kaikilla voi olla lihasperäisiä kipuja. Norman Markus aloittaa kertomalla, että myös EDS-potilaan kivut voivat olla muusta kuin sairaudesta johtuvaa kipua, mutta niissä voi olla lisänä EDS-komponentti, kuten hän asiaa kutsuu.
Kipuun vaikuttavat
- psykososiaaliset tekijät, kuten ahdisuneisuus, joka johtaa kipuun liittyvään pelkoon, joka voi johtaa kinesiofobiaan eli liikkumisen pelkoon
- fyysiset tekijät, kuten heikkous, alentunut rasituksensieto
- biomekaaniset tekijät, kuten epästabiili nivel, jonka takia tulee lihasjäykkyydestä johtuvaa kipua, joka taas voi johtaa kömpelyyteen, josta tulee uusia vammoja ja lopulta voi johtaa muuttuneisiin motorisiin toimintoihin
- neurologiset tekijät, kuten keskushermoston häiriöt, joiden takia kipu saatetaan tuntea kovempana
Yleisiä kivun hoitomuotoja ovat
- lääkkeet
- erilaiset fysioterapian muodot ja
- äärimmäisissä tapauksissa leikkaushoito, joita sidekudossairauksia sairastavilla kannattaa yleensä välttää
Lihas kivun lähteenä
Sidekudossairauksia sairastavilla kaikki nivelet ovat altistuneita, sillä sidekudos on viallista, ja lihakset joutuvat stabiloimaan niveliä. Lihakset altistuvat kivulle ja joskus lakkaavat toimimasta. Tärkeintä on ensin löytää se lihas, joka on syyllinen kipuun ja auttaa tätä lihasta rentoutumaan.
Kipu voi johtua lihaksesta eikä muusta henkilöllä olevasta sairaudesta. Norman Markus jopa sanoo, että osa tai jopa kaikki potilaan kivusta voi johtua lihaksistosta.
Subjektiivinen jäykkyys
Subjektiivisella jäykkyydellä tarkoitetaan sitä, että yliliikkuvalla on lihasjäykkyyttä, vaikka ulospäin liikeradat olisivat normaalit tai normaalia suuremmat. Jäykkä lihas puristaa verisuonta, minkä takia vähemmän verta pääsee virtaamaan lihakseen. Tämän takia lihakseen pääsee vähemmän happea ja tämä taas herkistää kipusignaaleja välittävän
hermon toimintaa. Esimerkiksi, jos kättä painetaan, saattaa siinä tuntua kipua paineen sijaan, jos hermo on
herkistynyt kivulle.
Mekanismi, joka rentouttaa lihaksen ei toimi kunnolla eli lihaksen kalsiumpumpussa on toimintahäiriö.
Miten kipu vaikuttaa meihin
Kun elät pitkäaikaisen kivun kanssa,
moni muista elämänalueista voi kärsiä. Näihin kuuluvat esimerkiksi työ, perhe- ja ystävyyssuhteet sekä harrastukset. Kipu ottaa vallan ja valtaa myös muita elämänalueita. Tämä ei koske pelkästään EDS:n tai HSD:n kanssa eläviä vaan kaikkia, jotka elävät kroonisen kivun kanssa.
Mitä enemmän on muita asioita elämässä, joita ajattelee tai
tekee, sitä vähemmän on "aikaa" kivulle. Norman Markus kertoo, kuinka kiputuntemus tuotetaan aivoissa.
Kipua pahentavat mm.
- stressi ja jännitys
- jäykkyys ja/tai heikkous tärkeimmissä asentolihaksissa
- Lihasspasmit eli lihassupistus tai kouristus
- trigger-pisteet
Asentolihaksien kuntoa voi testata Kraus-Weber testillä. Jos testiä ei läpäise, harjoitteet sen korjaamiseen voivat jopa poistaa kivut tai ainakin helpottaa niitä. Sidekudossairauksia sairastavien tulee luonnollisesti olla varovaisia harjoitteita tehdessä ja harjoitteet pitää räätälöidä henkilökohtaisiksi. Yleisinä periaatteina voi kuitenkin pitää, että
- ei isometrisiä harjoitteita eli harjoitteita joilla lihasrasitusta pyritään saaman aikaan ilman liikettä
- tehdään harjoitteita manuaalisella vastuksella eli esim. fysioterapeutin kanssa, ei laitteilla
- ei passiivista venyttelyä eli perinteistä pitkäkestoista venytystä
Triggerpisteet ovat arkojasolmukkeita lihassäikeessä, jossa useat lihassyyt ovat pysyvästi supistuneet. Lihaskipu lähtee lihaksen päästä, ei keskeltä lihasta, joten tällöin tulisi hoitaa lihaksen päätä. Norman Markus sanoo kuitenkin, ettei hän puhu trigger-pisteistä, sillä hän on kiinnostunut lihaksesta, ei pisteestä. Hoito olisi kuitenkin kohdistettava lihaksen kiinnityskohtiin. Hän huomautti, että joskus voi käydä erittäin löysän nivelen kohdalla niin, että lihasta rentoutetaan liikaa, eikä nivel enää pysy paikallaan. Siinäkin tulee olla varovainen. Laserhoito lihaksen kiinnityskohtiin voi olla hyvinkin tehokas ja hellävarainen hoitomuoto.
Lopuksi Norman Markus kertoo, että lihakset ovat tärkeitä ja EDS-kivun
hoidossa on kehitettävä parempia menetelmiä, jotta hoidoille
saadaan pidempiaikainen vaikutus. Yksilöllinen hoito on tärkeää ja itse tulee aina muistaa, ettei tee asioita, jotka aiheuttavat lisää vammoja.
