Riski ylävartalon tuki- ja liikuntaelinongelmiin sekä alentuneeseen elämänlaatuun

Luin tutkimusartikkelin riskistä ylävartalon tuki- ja liikuntaelinongelmiin sekä alentuneeseen elämänlaatuun yleistyneessä hypermobiliteetissä yhdessä olkapäiden yliliikkuvuuden kanssa: Generalised joint hypermobility and shoulder joint hypermobility, – risk of upper body musculoskeletal symptoms and reduced quality of life in the general population. 1 Yleistyneellä hypermobiliteetillä ei tarkoiteta hypermobiliteettioireyhtymää eikä esimerkiksi yhden nivelen tai nivelryhmän yliliikkuvuutta. Sillä tarkoitetaan yleistynyttä, oireetonta yliliikkuvuutta koko kehossa. Yleistynyttä hypermobiliteettiä tavataan usein urheilijoilla, kuten balettitanssijoilla, voimistelijoilla, uimareilla, sekä muusikoilla. Hypermobiliteettiä mitataan Beightonin asteikolla. Hypermobiliteettioireyhtymädiagnoosi vaatii myös muiden diagnostisten kriteereiden kuin  täyttymistä. Beightonin kriteereihin voit tutustua Hypermobiliteettisyndrooma niveloireiden syynä -artikkelin taulukossa 2.

Artikkelissa tutkittiin kuinka olkapään alueen yliliikkuvuus aiheuttaa ylävartalon tuki- ja liikuntaelimistön oireita sekä heikentää elämänlaatua. Artikkelin tutkimushenkilöinä oli Tanskassa asuvia 25-65 vuotiaita henkilöitä, joiden yleistynyttä yliliikkuvuutta määritettiin viiden kysymyksen avulla. Lisäksi mukana oli kysymys olkapäiden yliliikkuvuudesta. Näillä kysymyksillä luokiteltiin vastaajat henkilöihin jolla oli yleistynyt hypermobiliteetti (GJH) sekä niihin joilla oli yleistyneen hypermobiliteetin lisäksi olkapään yliliikkuvuus (GJHS) ja henkilöihin ilman yleistynyttä hypermobiliteettia (NGJH). Henkilöiltä kysyttiin myös olkapääongelmista, niiden vakavuudesta ja kestosta viimeisen vuoden aikaa. Heitä pyydettiin myös arvioimaan terveydentilansa asteikolla 0-100. Testin tilastollisesta analyysista voit lukea lisää itse artikkelista.

Tulokset

Noin 30% vastaajista oli yleistynyt hypermobiliteetti (GJH) ja noin viidellä prosentilla yleistynyt yliliikkuvuus ja olkapään yliliikkuvuus (GJHS). Sekä GJH ja GJHS -luokitellut henkilöillä oli enemmän ylävartalon oireita kuin henkilöillä ilman yliliikkuvuutta (NGJH). Koska tutkimuksen fokus oli nivelten yliliikkuvuudessa, on mahdollista, että henkilöt ilman yliliikkuvuuksia vastasivat kyselytutkimukseen heikommin kuin he, joilta yliliikkuvuutta löytyy. Tämä lisää riskiä, että yliliikkuvien henkilöiden osuus väestöstä on yliarvioitu.

Henkilöillä, joilla oli GJH tai GJHS oli enemmän ongelmia päivittäisten askareiden suorittamisessa ylävartalon ongelmien takia. GJHS-henkilöillä oli noin kaksi kertaa niin korkea todennäköisyys päivittäisistä tehtävistä selviämisen ongelmissa kuin pelkästään GJH-henkilöillä.

Yli 90 päivää kestävistä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista vain niskaongelmat olivat yleisempiä GJH ja GJHS-henkilöillä kuin NGJH-henkilöillä. GJH- ja GJHS-henkilöt raportoivat myös selkeästi alemman elämänlaadun kuin NGJH-henkilöt.

Pohdintaa

GJH-henkilöillä oli paljon enemmän ylävartalon ongelmia kuin NGJH-henkilöillä. Tuki- ja liikuntaelimistön oireet olivat pahempia GJH- ja GJHS-henkilöillä ja ilmenivät päivittäisten toimintojen vaikeutumisena sekä suurempana määränä kroonisia (yli 90 päivää kestäviä) tuki- ja liikuntaelimistön oireita. GJHS-henkilöillä suurin syy kroonisiin ongelmiin olivat niska- ja olkapääkivut, jotka luultavasti johtuvat olkapäiden yliliikkuvuudesta. GJHS-henkilöillä oli noin kolminkertainen riski saada olkapää- ja niska-alueen oireita verrattuna NGJH-henkilöihin. Lisäksi oletettiin, että ylävartalon oireilu saattaa johtua kompensoivista liikkeistä ja niiden aiheuttamasta ylikuormituksesta.

Alempi elämänlaatu yliliikkuvilla henkilöillä on jo aiemmin todettu tutkimuksissa, joissa on tutkittu hypermobiilia Ehlers-Danlosin syndroomaa (hEDS) sairastavia henkilöitä. Tässä tutkimuksessa uutena tuloksena saatiin tieto, että olkapään alueen yliliikkuvuudesta kärsivät henkilöt raportoivat on vielä tätäkin alemman elämänlaadun. Huomattavaa on, että EQ-5D-5 L-elämänlaatumittarin mukaan GJHS-henkilöillä oli alhaisin elämänlaatu. Tämä korostaa kuinka suuri merkitys yleistyneellä yliliikkuvuudella sekä olkapään alueen yliliikkuvuudella on elämänlaatuun.

Tämä tutkimus ei löytänyt linkkiä GJH:n tai GJHS:n sekä mielenterveysongelmien kuten masennuksen ja ahdistuksen välillä. Tätä on aiemmissa tutkimuksissa raportoitu hEDS:iä sairastavilla henkilöillä. Viimeaikainen tutkimus2 asiasta ei kuitenkaan löytäny linkkiä hEDS:n ja mielenterveysongelmien välillä, mikä artikkelin mukaan tukee tämän tutkimuksen löydöksiä. Syynä tähän voi olla se, että tutkimuksissa on käytetty eri metodeita mielenterveysongelmien mittaukseen.

Lopputulemana todettiin, että yleistynyt yliliikkuvuus sekä olkapään alueen yliliikkuvuus ovat yleisiä itseraportoituja oireita aikuisväestössä. NGJH-henkilöihin verrattuna, GJH- ja erityisesti GJHS-henkilöillä on suurempi todennäköisyys saada vakavampia ylävartalon tuki- ja liikuntaelinoireita sekä alentunut elämänlaatu.

1 Generalised joint hypermobility and shoulder joint hypermobility, – risk of upper body musculoskeletal symptoms and reduced quality of life in the general population. Birgit Juul-KristensenEmail author, Lasse Østengaard, Sebrina Hansen, Eleanor Boyle, Tina Junge and Lise Hestbaek. BMC Musculoskeletal Disorders. 2017. 18:226
2 Johannessen EC, Reiten HS, Løvaas H, Maeland S, Juul-Kristensen B. Shoulder function, pain and health related quality of life in adults with Joint Hypermobility Syndrome/Ehlers-Danlos Syndrome-Hypermobility Type. Disabil Rehabil (epub ahead of print). 2016;29:9.

Käännös ja sen virheet ovat omiani. Alkuperäisen artikkelin voi lukea tarjoamani linkin kautta.