Selkäongelmia

Olen reilun kuukauden ajan kamppaillut selkäni kanssa. Siellä on rintarangan 10. nikama jatkuvasti pois paikaltaan. Se saadaan autettua kohdilleen, mutta jo hetken päästä on se taas pullahtanut ulos rivistöstä. Se on myös ollut kosketusarka, minkä kuvittelin johtuvan sen virheasennosta. Erityisesti pilateksessa selän rullaukset ja muut liikkeet, jolloin nikama painuu patjaa vasten tuntuvat ikäviltä.

Kävin taas kerran fysioterapeutilla, ja kävikin ilmi, että nikamasta toiseen johtavat jänteet ovat oletettavasti tulehtuneet. Se ei sinällään ole mitenkään erikoista, sillä minulla on jänteitä tulehtunut ties mistä kohti kehoa - ranteista, sormista, nilkoista, polvista, lonkista jne. Ensimmäistä kertaa tulehdus on keskellä selkää. Ymmärtäähän sen toisaalta, kun jatkuvasti pois paikaltaan menevä nikama aiheuttaa venytystä ja rasitusta jänteelle.

Hoidan selkääni nyt tulehduskipulääkkeillä, joita syön muutenkin, tiikeripalsamilla sekä kylmällä. Yritän rentouttaa selkää makaamalla ja yritän pitää yläselkää hyvässä asennossa. Kyllähän se sieltä ajan kanssa rauhoittuu. Pitäisi vaan saada myös tuo nikama pysymään paikallaan. Ei jaksaisi mennä lääkärille tätä ihmettelemään, kun eivät ne sille mitään mahda kuitenkaan. Olen niin monet tulehdukset käynyt lääkärillä näyttämässä, että tiedän hoito-ohjeen olevan tulehduskipulääkkeet, stabilointi ja kylmä. Selän stabilointi on vaan minulle hieman uutta enkä onnistu siinä kovin hyvin.

Kävin viikko sitten Tukholmassa parin yön reissulla, ja siellä tietysti raahasin matkalaukku lentokoneeseen, nostin ylähyllylle, vedin sitä perässäni tunnelbanassa sekä pitkin mukulakivikatuja. Arvaahan sen, että kädet olivat sen jäljiltä huonossa kunnossa ja turvoksissa, vaikka kyseessä oli ihan käsimatkatavara eikä mikään kamalan painava laukku. Fyssari laitteli käsiä ja hartioita kuntoon vapauttamalla lihasjännityksiä ja -jumeja hartioista sekä käsivarsista. On inhottavaa, kun käteni eivät kestä juurikaan minkäänlaista rasitusta. Jo muutaman kilon nostaminen kramppaa lihakset ja kädet alkavat turvota. Tällä kertaa sentään luut olivat pysyneet paikoillaan.

Ei kai tässä muuta voi kuin elää omien rajoitteidensa kanssa ja yrittää keksiä mahdollisimman hyviä tapoja pärjätä. En aio lopettaa matkustamista tai elämistä ongelmieni takia. Pitää vaan yrittää keksiä hyviä kikkoja pärjäämiseen. Kyllähän rannetuista on suuri apu, mutta kun paino ylittää käsieni nostokyvyn ja alan vääntää kehoani vääriin asentoihin kompensoidakseni voimanpuutetta käsissä, tapahtuu aina ties minkälaista kramppia ja jumia.

Blogiarkisto

Näytä enemmän

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

Autonominen hermostoni on sekaisin

Puutunut kieli