Käsien ja olkapäiden ongelmia

Tässä on pari viikkoa vierähtänyt lomailun merkeissä enkä ole ehtinyt kirjoitella. On ollut mielessä useastikin, mutta väsymys on vienyt voiton. Olen reissannut ja minulla on käynyt vieraita. Aika on kulunut myös ihmisiä tavatessa ja kotonakin on tullut siivottua ja leivottua. Kädet ovat välillä olleet pahoina ja välillä reissuväsymys on painanut sen verran, etten ole jaksanut ajatellakaan kirjoittamista tai ajatusten muotoilua sanoiksi.

Mukavaa vaihtelua arkeen tämä lomailu on kuitenkin ollut. On ollut mukavaa nähdä kaveria, jonka kanssa ei oltu tavattu yhteentoista vuoteen! On ollut kivaa käydä päiväreissulla ystävän kanssa, grillailla kaveriporukalla, käydä sukuloimassa jne. Jopa kotona olo on ollut mukavaa ja on pelailtu kirjastosta lainattuja lautapelejä. Tykkään myös leipoa. Lomailu on tänä kesänä ollut paljon kiireisempää kuin oletin.

Kesän reissuja ja leipomuksia.


Kaikesta tästä puuhasta johtuen on tietysti ollut myös erilaista kremppaa. Fyssarin kanssa on työstetty niskaa ja hartoita jo pidemmän aikaa. Toissakerralla mainitsin, että olkapäähän pistää aina, kun otan paitaa pois päältä. Ajattelin, josko hän tietäisi, mistä on kyse. Äkkiä selvisikin, että kyseessä on coracoprachialis-lihaksen eli korppilisäke-olkaluulihaksen jumi. Lihaksen tehtävä on nostaa kättä eteen ylöspäin. Minulla käsi nousi aivan normaalia liikerataa (ylläripylläri), mutta olkapään sisälle pisti tietyssä kohdassa liikettä. Jumi oli kuulemma todella iso ja muu kroppa kompensoi yhden kohdan lihasjumia niin, että liike kuitenkin onnistui tehdä. Kuulemma kaikilla ei enää tuollaisella jumilla nousisi edes käsi.

Myös niska oli alkanut poksua, mikä on hyvä asia, koska sitä niskaa ja hartioita on työstetty pidemmän aikaa. Ikävää oli, että poksuntaan oli liittynyt välillä pistävää kipua, joka ikään kuin tuikkasi, mutta hävisi samoin tein. Niskan hoitamista jatkettiin.

Innostuin myös kesäsiivouksesta, kun oli hiljaisempi päivä, ja pesaisin matot sekä pyyhkäisin lattian. Sen jäljiltä kädet alkoivat kipuilla ja turvotella. En ihmeemmin ajatellut sitä tai yhdistänyt asiaa matonpesuun, kun siitä oli jo kulunut parisen päivää.  Ainahan kroppaa jostain koskee, joten en osaa koskaan yhdistää asioita tekemisiini. Kädet tuntuivat raskailta ja voimattomilta turvonneisuuden lisäksi. Niillä ei huvittanut tehdä mitään ylimääräistä.

Oli taas aika käydä fyssarilla ja mainitsin käsien turpoilusta. Kävi ilmi, että käsivarsien luiden väliset kalvot ja lihakset olivat aivan juntturassa. Oikeassa kädessä jumia oli myös olkapäässä ja vasemmassa kädessä kyynärpäässä. Fyssari vannotti jättämään mattojen pesun sikseen, kun ei nuo kädet sitä kestä. Kallonpohja oli myös jumissa ja fyssarini avasi sen lihaksia, sillä pään liikelaajuuteen venyvyys tuli aivan jostain muualta kuin niskasta. Sehän se minun ongelmani onkin - tai hypermobiileiden yleensäkin - että liike saadaan aikaiseksi ja se näyttää normaalilta, mutta liikkuvuus tulee vääristä paikoista.

Ilmeisesti mulla on nyt uusi tyyppivika - käsivarsien luiden kalvot ja lihakset. Ne menevät jumiin, kun teen jotain yhtään tavallisuudesta poikkeavaa. Tämä on jo pienen ajan sisään toinen kerta, kun niitä on auottu eivätkä ne kuulemma normaalisti ihmisillä mene noin jumiin eikä ainakaan näin pienistä asioista.

Tukiarsenaalin takia näytän aina rock-henkisesti pukeutuneelta.

Kun nuo alaraajat pysyvät siedettävässä kunnossa kipulääkityksellä ja nilkkatuilla, nämä yläraajat ovat selkeästi nyt minun suurin ongelmani. Niihin tulee koko ajan uusia ongelmia rasituksesta tai yleensä asioiden tekemisestä johtuen. Mielelläni jotenkin niitä treenaisin ja vahvistaisin, mutta se tuntuu mahdottomalta. Terapiavahalla teen sormien ja ranteen vahvistamista, mutta sekään ei ole helppoa. Vasemmassa kädessä saan sen sentään tuntumaan oikeaan lihakseen. Oikeassa harjoite on vielä enemmän asennon hakemista.

Tiedän kyllä, että kaikki tapahtuu hitaasti tässä kropassa. Ei kannata tähdätä nopeisiin voittoihin vaan tehdä asioita hitaasti ja hartaasti. Joskus se vaan turhauttaa. Lomailu on kuitnekin mukavaa ja on ihanaa, kun on aikaa tehdä erilaisia asioita ja nauttia lomasta, vaikka säät eivät joka päivä suosikaan.

Blogiarkisto

Näytä enemmän

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

Autonominen hermostoni on sekaisin

Puutunut kieli