Kuntoutuksessa Siuntion maisemissa

Taas on viikko vietetty Siuntiossa kuntoutuksen merkeissä. Kyseessä on viiden viikko täällä noin vuoden sisällä. Tällä kerralla ohjelmaan kuului erityisen paljon liikuntaa, sillä meidän kurssin miehet tykkäävät liikunnasta ja ovat sitä toivoneet. Liikunta on ollut hyvin minullekin sopivaa joko rauhallista venyttelyä tai keskivartalon hallintaa vaativaa liikuntaa. Hypermobiliteettioireyhtymän takia joudun tietysti tekemään venyttelyt varovaisesti, että venytys oikeasti osuu lihakseen, ei niveleen. Olen saanut tehdä kevyemmin tai eri tavalla tai jäädä pois liikunnoista tarvittaessa.

Onneksi nuo käsituet saapuivat postissa ennen kurssia, niin sain ne käyttööni. Niistä on ollut iloa keppijumpassa ja kahvakuulassa (jota tein kilon painolla). Kun ranteet saa pidettyä suorina tukien avulla, on yksi paikka vähemmän, jota tarvitsee miettiä liikkeitä tehdessä. Pystyin keskittymään hartioiden asentoihin ja jopa ensimmäistä kertaa eläessäni niska-hartia-jumppa tuntui mukavalta, enkä saanut hartoitani kramppaamaan. Kai sitä tässä treenatessa oikeasti oppii kropan asentoja, mikä on ollut kiva huomata.

Nilkkatuet ovat myös kultaa kalliimmat. Niiden avulla kävely ei satu ja olen oppinut myös nousemaan varpaille oikein. Nilkkatuet tietysti tukevat oikean liikeradan saavuttamista enkä joudu keskittymään yhtä paljon nilkan asentoon. Silloin myös muut jalkojen nivelet ovat helpommin paremmassa asennossa. Sisäreidet ovat myös saaneet jossain liikunnassa vahvistusta, sillä huomasin niiden rasittuvan liikunnasta - hyvällä tavalla. Oikeasti lihakset olivat kipeät ja jäykät tekemisestä.

Lonkkani ovat aina olleet liikkuvat, mutta täälläkin on huomattu kuinka ne lonksuvat ja hakevat asentoaan aina välillä. Ne eivät ole mitenkään erityisen kipeät. Tietyissä liikkeissä ne muljuvat tai joudun työntämään lonkan nivelen eri asentoon, jotta liikerata laajenee tai saan lonkan pyöräytettyä tiettyyn asentoon.

Vaikka alkuviikosta joka päivä satoi lunta jossain vaiheessa vuorokautta, on myös kauniita aurinkoisia jaksoja riittänyt ja olen päässyt kävelylle Siuntion kauniisiin maisemiin. Metsäpoluilla sai kävellä ihan yksin ja kuunnella luonnon ääniä. Helsingissä harvoin osut minnekään ihan yksin. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla saatat olla melkein ainoa liikkeellä olija, mutta lähes aina joku on jossain. Nautin siitä, että saan olla ihan itsekseni näkemättä ketään.

Käytin myös hotellin span palveluita ja kävin kokeilemassa kuumakivihierontaa sekä stressiniskan hoitoa. Tykkäsin kuumakivihieronnasta tosi paljon. Lämpimät kivet ja niillä tehty hieronta oli sekä mukavaa että rentouttavaa. Suosittelen testaamaan sitä. Stressiniskan hoito oli perinteisempää hierontaa trigger-pisteiden paineluun yhdistettynä, mutta hyvin siinäkin jumiutunut niskani aukesi.

Tarkkasilmäinen lukija saattaa ihmetellä, että miten se niska nyt niin jumissa oli, kun juuri sanoin, etten saanut sitä jumiin. Niskani on ollut jumissa jo viikkoja enemmän tai vähemmän. Ei sitä vieläkään 100% kuntoon saatu, mutta tästä on hyvä aloittaa. Pystyn itse jatkamaan sen rentouttamista kotona ja onneksi sain varattua fyssarin ensi viikoksi.

Tämän kerran kuntoutuksen yksi painopiste oli omissa tavoitteissa edistyminen sekä työssä tehtävät muutokset. Esimiehenikin tuli paikalle yhteistyöpäivään ja mielestäni meillä oli hedelmällinen keskustelu. Saimme hyvin sovittua sekä yhteisiä tavoitteita että minun omia työhön liittyviä tavoitteitani, joita seurataan jatkossa myös työpaikalla.  Työpaikalla seurattava tavoitteeni on osittain sama kuin Kelalle toimitettava GAS-tavoitteeni, mutta hieman eri painopisteellä. Minusta tämä on hyvä asia, sillä saan oikeasti tuotua työhön omia tavoitteitani tauottamisen ja asioiden hallinnan suhteen.

Koen kyllä edistyneeni tauottamisessa erityisesti vapaa-aikana. Myös töissä paremmat työtavat töiden organisoinnin suhteen ovat antaneet aivoilleni lepohetkiä. Kun tekemättömät työt listaa tehtäviksi ja vielä kirjoittaa niihin mukaan alustavat ajatukset, saa niiltä osin pään tyhjättyä. Asetetut määräpäivät ja muistutukset auttavat muistamaan, että kyseisiä tehtäviä on listoilla. Asia on vielä työn alla ja vaiheessa, sillä yritän saada sitä toimimaan vieläkin paremmin.

Olen tällä hetkellä tyytyväinen kuntoutukseen ja sen antiin. Itse tykkään luennoista todella paljon, sillä niissä on paljon kiinnostavia asioita terveydestä, jaksamisesta, työstä sekä muista niihin liittyvistä asioista. Seuraava kerta on viimeinen kuntoutuskerta ja hieman hirvittää kaikki ne testit. Eivät ne oikeasti niin kamalia ole, mutta toivon,  etteivät testitulokseni ole romahtaneet. Omalta osaltani kuntoutus ei ole keskittynyt fyysiseen kuntoutukseen kovinkaan paljon, joten sinällään testit eivät kerro mitään edistymisestäni. Ne ovat kuitenkin osa tätä kuntoutusta ja tietysti helposti mitattavia tavoitteita.

Blogiarkisto

Näytä enemmän

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autismi, ADHD ja hypermobiliteetti

Autonominen hermostoni on sekaisin

Puutunut kieli