Ysärisuosikkeja ja lääkärissä ravaamista

Flunssa muuttui lopulta keuhkoputkentulehdukseksi ja antibioottikuuriksi. Koska olen allerginen osalle antibiootteja, oli minulle yksi vaihtoehto, jolla minua hoitaa. Se ei tosin käynyt kipulääkkeeni kanssa yhteen, joten kipulääke piti vaihtaa vatsansuojalääkkeettömään versioon antibioottikuurin ajaksi. Tässä nyt napsitaan hevoskuuria antibiootteja ja yskänlääkettä muiden lisäksi.

Elämään on siis viime aikoina kuulunut flunssaa, nenäliinoja, tv:n katselua ja tabletin räpläämistä. Löysin myös uudelleen vanhat cd:ni, ja olen naapurien iloksi luukuttanut Gn'R:ää, Soul Asylymia, Metallicaa ja muita ysärisuosikkejani. Vielä kaikkien näiden vuosien (vuosikymmenten...) jälkeen osaan teinivuosieni lempibiisien sanat ulkoa.

Minua ei todellakaan ole siunattu lauluäänellä tai sävelkorvalla, eikä keuhkoputkentulehduksessa hoilottaminen varmasti muutenkaan ole kovin suotavaa. Silti ei vaan pysty olemaan laulamatta, kun vanhat lemppari soivat.

Iho- ja allergiasairaala muisti minua kirjeellä, ja kutsuivat minut tapaamiseen helmikuun lopulla. Ensi lääkärille, joka arvioinee tarpeen epikutaanitesteille. Positiivista tässä on, että ainakaan lähete ei tullut bumerangina takaisin. Saa nähdä, miten homma lähtee etenemään ja näkevätkö he tarpeen allergiatutkimukselle.

Lääkärissä ravaaminen jatkuu vielä tämän vuoden puolella käsiongelmiini liittyen, mutta aika on vasta parin viikon päästä. Vien sinne mukanani fysioterapeutin arvion tilanteestani. Käteni eivät ole sillä tasolla, millä tämän ikäsen ihmisen käsien toiminnan kuuluisi olla. Lääkärikin heitti, että jos otettaisiin enmg niistä, kun niiden toiminta on niin heikkoa. Saa nähdä, miten asiat etenevät näidenkin kanssa.

Tähän mennessähän olen viime kuukausina käynyt lääkärissä tai jonkun terveydenhuollon henkilön pakeilla lähes kerran viikossa. On tutkittu allergiaa ja flunssa, on ollut fyssarikäyntiä ja labraa.

Viime viikkoina ei ole paljon tullut liikuttua muuta kuin pakolliset reissut töihin, apteekkiin, lääkäriin tai ruokakauppaan. Talven huono puoli kuitenkin on talvikengät. Niihin ei nilkkatukeni mahdu kunnolla, joten lonkan insertiitti on taas ärtynyt.

Kirjastostakin tuli ilmoitus, että pari kuukautta sitten tilaamani Helena Mirandan kipukirja Ota kipu haltuun on noudettavissa. Täytyy tänään lähteä se hakemaan. Raportoin sitten, löysinkö siitä minua auttavia asioita. Ensi kertaan siis. Tällä kertaa ei ole kovin syvällistä tai informatiivista kerrottavaa. Ehkä ensi kerralla taas paremmin, kun olen lukenut tuon  kirjan.