Miten rytmittää omaa elämäänsä?

Elämän rytmitys tai englanniksi pacing tarkoittaa sitä, että osaat tasapainottaa tekemisen ja levon elämässäsi. Et siis tee liikaa asioita, jotta sairautesi tai olosi pahenisi, vaan opit rytmittämään tekemäsi asiat riittävän levon kanssa.

Toni Bernhardin artikkeli Pacing: The Chronically Ill Person's Best Friend innoitti minut tämän blogipostauksen kirjoittamiseen. Samaa asiaa on myös lusikkateoria, Spoon Theory. Sen mukaan yhden päivän jaksaminen mitataan lusikoina. Päivän varat ovat lusikoita, ja sinun pitää jakaa lusikat ensin pakollisille aktiviteeteille ja sen jälkeen katsoa, mihin muihin asioihin niitä riittää.

Rytmittäminen ei ole helppoa. Olen opetellut sitä reilun vuoden ajan. Olen pikkuhiljaa oppinut tunnistamaan, milloin alan väsyä. Olen myös oppinut, että ensimmäisten merkkien jälkeen kannattaa lähteä kotia kohti. Tällöin loppupäivä tai huonossa tapauksessa jopa seuraavakin päivä ei mene harakoille, vaan pysyn hyvässä kunnossa enkä kipeydy tai väsy liikaa.

Samoin kuin Toni Bernhard blogissaan sanoo, on minullakin viha-rakkaus-suhde rytmittämiseen. Toisaalta tiedän, että sen avulla en vedä itseäni piippuun eivätkä kipuni pahene älyttömästi. Toisaalta se välillä estää minua tekemästä mukavia asioita tai ainakin pakottaa minut lopettamaan asiat liian aikaisin. Samoin, kun en voi hyvin, unohdan rytmittämisen. Rytmittäminen on helpompi muistaa, kun voin hyvin. Huomaan, koska voimani alkavat uupua ja olen jo pystynyt tekemään mukavia asioita. Kun olen jo valmiiksi väsynyt ja kipeä, on tiettyjä asioita silti pakko tehdä, ja teen myös niitä, mitä ei aivan välttämättä olisi pakko, koska haluan. Tämä tietysti tekee oloni entistä huonommaksi.

Rytmitys on kuitenkin tärkeää. Sen avulla olen saanut kehoani parempaan kuntoon. Toki yhtä isona apuna ovat olleet fysioterapeuttiset harjoitteeni, pilates sekä kipulääkkeeni. Toni Bernhard antaa hyviä vinkkejä rytmitykseen:

1. Vuorottele tekemistä ja lepoa, milloin mahdollista.
2. Hidasta tekemisiäsi. Älä pyri tekemään kaikkea mahdollisimman nopeasti. Tällöin huomaat väsymisesi.
3. Tee 50 %. Suunnittele päivän tehtävälistasi, ja tee siitä 50 %. Suunnittelet kuitenkin tekeväsi enemmän kuin oikeasti jaksat.
4. Käytä lusikkateoriaa hyväksesi. Mieti päiväsi jaksaminen ja jaa käytettävissä oleva energiasi päivän tehtäviin.
5. Käytä askelmittaria tai monitoroi sykettäsi tai verenpainettasi. Nämä auttavat sinua huomaamaan rajasi ja pysymään niissä.

Itse antaisin vielä neuvon, kuuntele kroppaasi. Kaikki päivät eivät ole samanlaisia. Ole valmis muuttamaan suunnitelmiasi suuntaan tai toiseen. Opi virheistäsi ja opettele kuuntelemaan, mitä oma kehosi sinulle kertoo. Kehosi signaalit ovat paras mittarisi. Se osaa kertoa sinulle, milloin alkaa väsyä. Sinun pitää vain opetella kuuntelemaan sitä.